Kunnioituksen ja luottamuksen puute on uhka

Tulin juuri palaverista, jossa pohdittiin myös mahdollisen poliittisen epävakauden riskiä ja sitä, kuinka se vaikuttaisi viranomaisten kunnioitukseen ja yleiseen lainkuuliaisuuteen. Maailmanlopun skenaarioissa uhkaavat yleiset mellakat, joita aktivistit lietsovat mielenosoituksissa ja nettikeskusteluissa.

On epätodennäköistä, että asiat riistäytyisivät meillä käsistä. Huolestuneena olen kuitenkin seurannut, kuinka kurdit ovat ryhtyneet protestoimaan virkavaltaa vastaan. Suomalaisista poliisiin luottavat lähes kaikki, mikä on edellytys yhteiskuntarauhalle.

Tanskan ja Saksan mellakat ovat saaneet miettimään, olisiko meilläkin tulevaisuudessa syytä varautua levottomuuksiin. Taloudellisen eriarvoisuuden syveneminen laman myötä voi ajaa ihmisiä ahtaalle eikä toivo paremmasta tulevaisuudesta ole riittävä rauhoite vihan sisällä pitämiseksi.

Suomi ei välttämättä kestäisi sitä, että kaduilla poltettaisiin autoja ja poliisit juoksisivat pakoon kiviä ja polttopulloja heitteleviä mielenosoittajia. Ainakin Suomen poliisivoimia olisi vahvistettava ja valmisteltava hyvissä ajoin ennakkoon.

Varusmiehistä koostuva armeija ei myöskään ole ideaalinen tukahduttamaan sisäistä levottomuutta, sillä asevelvollisissa on aktivisteja ja heidän sympatisoijiaan. Sen vuoksi lopullinen vastuu lain ja järjestyksen ylläpidosta kuuluu poliisille.

Toivottavasti mahdollinen poliittinen myrsky saadaan pian rauhoittumaan ja me pääsemme palaamaan omiin askareisiimme miettimästä näitä tuomiopäivän ennusteita. Kannattaa muistaa sekasorron vaikutukset siinä vaiheessa, jos tuntee halua lietsoa lisää yhteiskuntarauhaa murentavaa epävarmuutta ja epäsopua poliitikkoja, viranomaisia ja vaalirahoitusta kohtaan.

Kerjäläiset saisi käännyttää takaisin Romaniaan

Minulla ei ole mitään pakolaisia, ulkomaalaisia, erirotuisia eikä monikulttuurisuutta vastaan. Mielestäni Suomen tulee huolehtia omasta leiviskästään hädänalaisten ihmisten auttamiseksi. Hyysäämisessä pitäisi kuitenkin olla joku roti.

Kävelin äsken mustamakkaralounaalle Tammelantorille ja näinmatkalla kerjäläisnaisen, joka puhui uudenkarheaan Nokiaan. Meikäläisen huomatessaan hän yritti kääntää puhelinta piiloon samalla kun kerjäsi rahaa muovikippoonsa.

Jos on rahaa kännykkään ja matkalippuun Suomeen, on sitä varmasti kyllä ruokaankin. Olisi korkea aika passittaa kiusankappaleet takaisin kotimaahansa.

Ranska rankaisee lataamisesta kovalla kädellä

Ranskassa on juuri hyväksytty uusi laki, jolla laittomilta lataajilta saadaan katkottua nettiyhteyden ja heille voidaan määrätä jopa satojen tuhansien eurojen rapsut ja kolme vuotta vankeutta. Perustettava uusi hallinnollinen virasto, Hadopi, lähestyy asianomaista ensin varoituksilla. Niitä arvellaan lähetettävän 50 000 vuodessa.

Aktivistit ovat hyökänneet lakia vastaan. Heidän mielestään menettelyä voidaan soveltaa vain kiistattomissa tapauksissa. Laittomien lataajien tunnistaminen IP-osoitteen avulla on Ranskassa epäluotettavaa. Menettely vähentää puolustuksen oikeuksia, sillä tuomari antaa yksipuolisen tuomion asiakirjojen perusteella eikä päätöstä tarvitse perustella.

Uusi laki hyväksyttiin parlamentissa kuitenkin selvällä äänten enemmistöllä 258–131. Heinäkuussa hylättiin aiempi lakialoite, joka olisi sallinut internetyhteyksien automaattisen katkaisun. Alun perin tarkoituksena oli helpottaa byrokratiaa ja saada virastolle oikeudet nettiyhteyden katkaisuun, mutta aktivistit onnistuivat lopulta sälyttämään vastuun päätöksestä tuomioistuimille.

Marraskuussa perustettava Hadopi vastaa varoitusten lähettämisestä ja aloittaa toimintansa vuoden 2010 alussa. Lataajille lähetetään ensin sähköpostitse varoitus, sitten kirje. Tämän jälkeen yhteys voidaan katkaista enimmillään vuodeksi. Laittomasta latauksesta voi Ranskassa saada oikeudelta vahingonkorvauksien lisäksi jopa 300 000 euron sakot ja kolmen vuoden vankeustuomion.

Olisiko tässä ratkaisu myös Suomessa rehottavaan piratismiin? Kolmen vuoden linnareissu ja satojen tuhansien sakot auttaisivat varmasti meilläkin.

Avoimuus viestii rehellisyyttä myös internetissä

Internetistä löytyy lukuisia eri tapoja piilottaa oma IP-osoite, identiteetti ja salata tietoja. Kannattaa kuitenkin harkita, koska niitä käyttää. Harmaalla vyöhykkeellä liikuttaessa salailu voi kääntyä itseä vastaan ja antaa poliisille syyn epäillä rikosta. Epäilyttävästi käyttäytyminen ei jää internetissäkään huomaamatta.

Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että jos on puhtaat jauhot pussissa, ei salauksia tarvita. Keskusteluissa voi esiintyä omalla nimellä eikä oman verkko-osoitteen paljastaminen pelota. On selvää, että sellaisia tietoja ei tarvitse salata, jotka kestävät päivänvalon.

Kuulusteluissa epäillyn vaikeneminen on merkki syyllisyydestä. Yhteistyökyvyttömyys viestii kiinni jäämisen pelkoa ja sitä, että pelkää puhuvansa ohi suunsa. Samalla tavalla tutkittaessa epäiltyjen tietokoneita huomio kiinnittyy käyttöjärjestelmän automaattisiin lokeihin, joista käyttäjä ei ole välttämättä tietoinen, salattujen tiedostojen avaamiseen ja poistettujen tiedostojen palauttamiseen.

Netissä liikkuessa ei tietenkään kannata antaa mitään omia tietoja satunnaisiin palveluihin, mutta esimerkiksi tunnettujen lehtien verkkokeskusteluihin on hyvä osallistua reilusti omalla nimellä ja ilman välimuistipalvelimia. Sama pätee videoita ja muita tiedostoja ladatessa.

Kannattaa muistaa, että keinot henkilöllisyyden ja IP-osoitteen saamiseen löytyvät aina tarvittaessa. Sen vuoksi ei kannata tuudittautua nimettömyyden tai salauksien suojiin. Jos ei muuten, niin jostain löytyy aina lainkuuliainen todistaja tai ilmiantaja.

Lähdesuoja ei saisi haitata poliisin rikostutkintaa

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ottaa tämänpäiväisessä blogissaan kantaa lähdesuojan heikentämisestä silloin, kun on kyseessä rikosasia. Lähdesuoja voisi toimia nykyisellään normaaleissa tilanteissa, mutta rikostutkintojen osalta poliisilla tulisi olla nykyistä laajemmat valtuudet, mielestäni myös yksilönvapauksien osalta.

Poliisiylijohtaja kirjoittaa: "Kyse on siis siitä, että jos joku – vaikkapa virkamies - syyllistyy rikokseen, sen tutkintaa ei voida vesittää lähdesuojan varjolla. Ei kai tämä ole liikaa vaadittu, vai haluaisitko sinä suojella rikollista? Mihin muuhun rikokseen voisi myös syyllistyä tietäen, että ei varmasti jää kiinni? Ainakaan minä en kannata tämänkaltaista ajattelutapaa."

Lain ja poliisin tulee suojella kunniallisia kansalaisia rikollisilta, ei rikollisia. Tämä periaate tuntuu ajoittain unohtuvan. Sen vuoksi edellä esitettyä mallia voisi tarkastella myös laajemmin eli siitä näkökulmasta, kuinka poistetaan laista sellaiset porsaanreiät, jotka suojelevat rikollisia ja haittaavat poliisin työtä.

Jos poliisilla on perusteltua syytä olettaa jonkun syyllistyneen rikokseen, tutkinnassa voisi olla automaattisesti oikeus kumota lähdesuoja ja rikkoa yksilönvapauksia. Tämä nopeuttaisi rikosten tutkintaa ja parantaisi tuloksia. Aikaa ja työpanoksia ei haaskaantuisi oikeuskäsittelyjen odottelemiseen.

Väkivaltarikoksissa erityisesti rikoksenuusijat menettävät usein muistinsa kuulusteluissa. Tutkintaa helpottaisi, jos heidät voitaisiin ottaa suoraan säilytykseen siksi ajaksi, että muisti palailee ja tutkinta saadaan päätökseen. Myös vähäisemmistä rikoksista, silloin kun on perusteltua syytä epäillä rikosta, oletusarvoinen tutkintavankeus nopeuttaisi varmasti käsittelyä.

Poliisiylijohtaja viittaa blogissaan myös Inkisen tapaukseen, jota on kohtuuttomasti revitelty julkisuudessa ja internetin keskustelupalstoilla. Hän toteaa, ettei poliisin tutkimuksissa ole juuri saatu näyttöä siitä, että poliisi olisi vuotanut salaisia tietoja julkisuuteen. Hän vahvistaa, että poliisi ei vuoda tietoja. Syyttäjä vahvisti poliisin syyttömyyden. Sama koskee kaikkia muitakin vastaavia tapauksia, joita on tutkittu poliisin ja muiden toimesta.

Maailma on muuttunut kahden vuoden aikana ja elämme nykyään terroristien varjostamassa maailmassa. Meillä ei yksinkertaisesti enää ole varaa lepsuiluun rikollisten suhteen. Kuten poliisiylijohtaja kirjoittaa, poliisi noudattaa niitä lakeja ja säännöksiä, joita demokraattisesti valittu eduskunta on järkeväksi katsonut säätää. Tässä asiassa olisi lainsäädännössä kehittämisen paikka.

Poliisin lapsipornoesto toimii erinomaisesti

Blogini kommenteissa on kritisoitu poliisin lapsipornosuodatuksen toimivuutta, arvosteltu suodatuksen järkevyyttä ja kyseenalaistettu käytettyä teknologiaa. On totta, että tällä hetkellä suodatus kohdistuu kokonaisiin verkkosivustoihin, mutta suodatusta kehitetään jatkuvasti. Jatkossa suodatus saadaan kohdennettua myös yksittäisiin lapsipornografiaa sisältäviin sivuihin.

Suomessa käytetään samaa suodatustekniikkaa kuin muissa pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta. Vaikka nykyisellään estotoimia ei kohdisteta vielä yksittäisiin sivuihin, on sivuston ylläpitäjä joka tapauksessa vastuussa koko sivuston sisällöstä. Suodatus perustuu DNS-tekniikkaan eli nimipalvelussa ohjataan suodatetun sivuston osoite estotoimista kertovaan IP-osoitteeseen.

Sananvapaus ja lapsipornografian suodatus ovat kaksi erillistä asiaa. Sanavapaus ei oikeuta levittämään lapsipornografiaa tai loukkaamaan lasten oikeuksia. Samoin sananvapaus ei myöskään salli loukata uskonrauhaa tai kiihottaa kansaryhmää vastaan. Aktivistit haluavat hämärtää tätä selkeää eroa ja yhdistää suodatuksen sensuuriin, vaikka kysymys on puhtaasti lasten oikeuksien suojelemisesta.

Suodatus aloitettiin syksyllä 2007. Keskusrikospoliisi toimittaa FiComin jäseninä oleville teleoperaattoreille listoja suodatettavista sivustoista. Suodatus kattaa lähes kaikki kuluttajien nettipalvelut. Operaattorit suodattavat liikennettä vapaaehtoisesti. Osalta puuttuvat tekniset valmiudet estotoimintaan, mutta tilannetta ollaan korjaamassa.

Estolistalle saadaan tietoja kansalaisten tekemistä ilmiannoista ja palautteista, muiden maiden viranomaisilta, järjestöiltä ja tutkimalla internetiä. Sellaiset sivustot päätyvät suodatukseen, joilta löytyy rikoslain kriminalisoimaa materiaalia tai linkkejä laittomille sivustoille. Poliisi tallentaa myös todistusaineiston lapsipornosivustoista myöhempää käyttöä varten.

Listaa päivitetään jatkuvasti ja sinne lisätään uusia osoitteita sekä poistetaan vanhentuneita. Näin lista pysyy ajan tasalla ja palvelee mahdollisimman tehokkaasti internetin käyttäjiä. Kun seuraavan kerran näet valitusta estotoimista niin mieti, mitkä ovat valittajan motiivit. Poliisi on puolueeton ja asiantunteva viranomainen, joka tekee tässäkin asiassa parhaansa Suomen lain valvomiseksi ja kansalaisten suojelemiseksi.

Kunnianloukkauksista nettikirjoittelussa

Anonyymi blogini lukija haukkui minua eilen illalla kommentissaan "typerykseksi". Tekijä syyllistyi kunnianloukkaukseen, vaikka omasta mielestään hänellä oli kommenttiin täysi oikeus. Miksi näin?

---

Rikoslain 24 luvun 9 § (9.6.2000/531):

«Kunnianloukkaus»

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

---

9§ 2. momentin mukaan siis kunnianloukkaukseen riittää, että tekijä halventaa toista. Jos koen, että minun haukkumiseni typeräksi halventaa minua, täyttyy kunnianloukkauksen tunnusmerkistö. Kyseessä on asianomistajarikos eli minun olisi nostettava kanne tai tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava rangaistusta./p>

Netissä kiertää erikoisia käsityksiä kunnianloukkauksista. Niitä pidetään vähäisinä rikoksina ja suhtautuminen on myös vähättelevää. Sankareilta on tainnut unohtua, että maksimirangaistus on puoli vuotta linnaa ja niistä on myös tuomittu kovia rangaistuksia, kuten tamperelaisen äärioikeistoaktivistin tapauksessa. Hän sai yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Muitakin tapauksia on ollut. Seuraavassa pari esimerkkiä.

Vuonna 2005 Muhoksen käräjäoikeus tuomitsi jyväskyläläisen 25-vuotiaan Jani Uusitalon kunnianloukkauksesta 25 päiväsakkoon sekä vahingonkorvauksiin kärsimyksestä. Asianomistajana oli oululainen rehtori Ilkka Pöyry. Rikos tehtiin Mummila.net-sivustolla. Kannattaa muistaa, että tekijällä on nyt elinikäinen rikostausta.

Vuodenvaihteessa 2007-2008 Etelä-Suomen Sanomien verkkokeskustelu kuumeni sillä seurauksella, että lahtelainen tekijä tuomittiin 25 päiväsakkoon, 5500 euron vahingonkorvauksiin ja sai maksettavakseen yli 2000 euron verran erilaisia kuluja. Herjaavat kirjoitukset yksilöivät kohteen ja käsittelivät hänen terveyttään, talouttaan ja perhe-elämäänsä.

Kannattaa säilyttää maltti ja kunnioitus myös nettikirjoittelussa. Ei netti ole sellainen paikka, jossa voi vapaasti mellastaa laista ja järjestyksestä piittaamatta. Tässä kyseisessä tapauksessa jätän syytteen nostamatta, sillä tekijä halusi loukkaamisen sijaan provosoida.

Poliisi ei vuoda tietoa avoimista jutuista

Turun Sanomissa kirjoitettiin tänään siitä, että 23 poliisia oli tutustunut Patjan tietoihin Inkisestä. Revittelyn tarkoituksena on ilmeisesti nostattaa epäluuloa poliisia kohtaan ja kyseenalaistaa poliisin järjestelmien luotettavuus.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero torppasi syytökset lupaamalla tutkia asian perinpohjaisesti. Poliisissa kun ollaan, niin osaavaa ja asiantuntevaa henkilökuntaa löytyy selvittämään tällaisia epäilyksiä. Inkistä ei myöskään leimattu täysin aiheettomasti, sillä poliisilla on edelleen perusteltua syytä olettaa hänen sekaantuneen lapsipornokuviin. Kaikesta huolimatta valitettava tapaus ja rauha Matin sielulle.

Ajatuksena se, että poliisi olisi myynyt Patjasta Seiskalle tietoa on älyvapaa. Vain tyhmä tekisi niin. Teosta jäisi todennäköisesti kiinni viimeistään siinä vaiheessa, kun verkkoliikenteen lokit tutkittaisiin ja kyseinen toimittaja haettaisiin puhutteluun.

Uutisen mukaan Pirkanmaan syyttäjänvirasto ei ole löytänyt näyttöä siitä, että poliisi olisi vuotanut edesmenneen rocklaulaja Matti Inkisen rikostutkintaa koskeneita tietoja lehdistölle. Poliisi sai siis puhtaat paperit ja syyllistä voidaan alkaa etsiä muualta.

Patjassa on mahdollista rajata tietoihin pääsyä, mutta toisaalta miksi tietoa pitäisi rajata, kun kaikki järjestelmää käyttävät ovat luotettavia ammattilaisia eikä ilman vapaata pääsyä esimerkiksi laajempien rikosvyyhtien yhdistely onnistuisi. Lisäksi on aivan luonnollista, että kadonneesta henkilöstä katsotaan tiedot ennen kentälle lähtöä.

Lehden mukaan Seiskan toimittaja oli juttua tehdessään kyllä tiedustellut tutkinnanjohtajan yhteystietoja, mutta artikkeli perustui Inkisen omaan haastatteluun, jossa hän myönsi käynnissä olevan tutkinnan ja kävi itse läpi sen yksityiskohtia. On myös todettu, että lähdesuoja koskee poliisia. Jos vinkki tuli Seiskalle poliisista, on vinkin antanut poliisi lähdesuojan alainen.

Ovatko mopoilijoiden mopomiitit turvariski?

Thaimaassa rajoitettiin vallankumouksen aikaan ryhmäkokoontumisia. Yli viisi henkeä ei saanut kokoontua samaan paikkaan ilman armeijan etukäteistä lupaa. Vantaalla tapahtui kuluneena viikonloppuna samankaltainen episodi, kun suuri nuorisojoukko häiriköi mopoillaan.

400 mopoilijaa, jotka olivat järjestämässä luvatonta kokoontumisajoa eli mopomiittiä, ratsattiin. 33 sai sakkoja mm. ajokelvottomista ja viritetyistä mopoista. Tarkoituksena oli saada nuoret luopumaan luvattomista kokoontumisista.

Holtittomasti ajelleet mopoilijat häiritsivät vaarallisesti liikennettä ja aiheuttivat meluhaittaa ympäristön asukkaille. Kolme karkuun yrittänyttä saatiin kiinni. Läheisiltä huoltoasemilta oli anastettu tavaraa. Kyseistä allright-miittiä järjestetään kahden viikon välein.

Mopoilijat motitettiin, mopot testattiin virittämisen varalta ja kuskit puhallutettiin. Kaikilta osallistuneilta otettiin nimet ja yhteystiedot. Joukossa oli myös alaikäisiä. Järjestäjät puolustautuivat väittämällä, että miiteissä on hyvä henki ja osallistujat tulevat uudelleen tuoden mukanaan lisää kavereita.

Poliisi onnistui haravoimaan väkijoukosta mopomiitin järjestäjiä ja he ovat nyt poliisin tiedossa. Tämän uskotaan jatkossa hillitsevän häiriökäyttäytymistä. Vanhemmat ovat myös tiedossa ja heidät saadaan jatkossa vastuuseen jälkikasvunsa edesottamuksista. Kasvaako miiteissä uusi helvetinenkeleiden sukupolvi vai pelätäänkö meillä Suomessakin joukkokokoontumisten uhkaavan yhteiskuntarauhaa Thaimaan tapaan?

Minullakin oli mopo enkä ryhtynyt helvetinenkeliksi. Vantaan tilanteen motivoineet tekijät vaikuttivat vähän yliampuvilta. Internetin osalta tilanne on kuitenkin toinen, sillä siellä rikollisia aineksia ei voida motittaa eikä tarkistaa papereita. Tuhansia ihmisiä voi kokoontua spontaanisti, joukossa epävakautta lietsovia aktivisteja. Internet on yhteiskuntarauhan kannalta isompi riski kuin mopomiitit. Turvallisuus syntyy valvonnasta.

Piraateilta määräajaksi piuhat poikki

Englannin ja Ranskan malli laittoman verkkolatauksen suitsimiseksi voisi toimia Suomessakin. Jos piratismista kiinni jääneen nettiliittymä suljettaisiin esimerkiksi vuodeksi, ei olisi kiusausta jatkaa laittomuuksia. Esto saattaa olla ainoa toimiva keinoa vähentää näitä laittomuuksia.

Järjestelmä voisi toimia niin, että operaattori velvoitetaan seuraamaan asiakkaidensa verkkoliikennettä ja raportoimaan poliisille havaitsemansa lataamiset. Poliisi voisi lähettää lainrikkojalle varoituksen ja erityisen törkeissä tapauksissa aloittaa esitutkinnan ja käydä takavarikoimassa tietokoneen.

Toisesta varoituksesta tai esitutkinnasta verkkoyhteys katkaistaisiin. Järjestelmän toimivuus edellyttäisi rekisteriä pannassa olevista piraateista, koska muuten he voisivat hankkia liittymän toiselta operaattorilta. Operaattorit olisi velvoitettava hankkimaan poliisilta etukäteen asiakkaasta esteettömyystodistus ennen nettiliittymän myyntiä.

Britannian hallitus arvioi lain toimivan ja että katkaisu tulee hoidettavaksi oikeusistuimissa. Kuitenkin varoitusten ja uhan uskotaan vähentävän nettipiratismia peräti 70 prosentilla. Uhmakkaita piraatteja jäisi jäljelle enää kourallinen.

Tänä vuonna myös Ranska sääti lain, jonka avulla piraattien piuhat saadaan poikki. Oikeuden päätöstä ei tarvita, mikä auttaa estämään ruuhkia käräjäoikeuksissa. Laki on tulossa voimaan ja Ranskassa valmistellaan siitä jo uutta versiota.

Katkon aikana tärkeät nettijutut voisi hoitaa kirjastoissa, joissa laiton lataaminen on estetty.

Suomessa luotetaan poliisin, ei puolueisiin

Sain pöydälleni tutkimuksen, jossa oli vertailtu luottamusta eri instituutioihin euromaissa vuosina 2004 ja 2008. Sen mukaan Suomessa ja Tanskassa luotetaan eniten poliisiin ja vähiten puolueisiin. Tosin tilanne on tasaantunut neljän vuoden aikana, kun luottamus poliitikkoihin on kohonnut poliisia nopeammin.

Suomalaisista 91% luotti poliisiin vuonna 2008. Vuonna 2004 heitä oli hieman vähemmän: 88%. Luottamus puolustusvoimiin oli kutakuinkin samalla tasolla. Puolueiden kanssa epäluottamusta nautti myös lehdistö, jonka luottamus on laskenut 5%. Oikeuslaitos, parlamentti ja hallitus nauttivat keskitason luottamusta, joka oli hieman paranemaan päin.

Voisi sanoa, että poliisi on ansainnut luottamuksensa. Mikäli yhteiskunnan halutaan pohjautuvan kansalaisten luottamukseen, olisi poliisin valtaa ja oikeuksia lisättävä, sillä kansa luottaa lähes yksimielisesti yhteiskuntarauhan turvaavaan poliisiin.

Poliisi tutkii ja tiedottaa aktiivisesti

Helsingin Sanomissa eilen ollut uutinen Helsingin sosiaaliviraston johtajan kalustehankintojen tutkimuksista on oiva osoitus poliisin oma-aloitteisuudesta. Talousrikosyksikön päällikkö ei pidä mediaa pimennossa, vaan tiedottaa avoimesti tutkinnan etenemisestä.

Johtaja Paavo Voutilaista epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta kalustehankintojen yhteydessä, jotka tehtiin todennäköisin syin tahallisesti vastoin julkisten hankintojen lakia. Poliisipäällikön mukaan esitutkinta valmistuu viikossa ja sen jälkeen juttu siirtyy syyttäjälle harkintaan.

Merkittävää jutussa on se, että poliisi otti tapauksen tutkintaansa kaupungin sisäisen tarkastuksen raportin valmistuttua elokuun puolivälissä. Raportin mukaan Voutilainen rikkoi kaupungin ohjesääntöä kalusteostoksissaan. Asia tuli poliisin tietoon yksityisen kansalaisen ilmoituksesta, mutta tapaus tutkittiin sisäisen tarkastuksen muistion pohjalta.

Lehden mukaan Paavo Voutilainen ei yllättäen halunnutkaan maanantai-iltana kommentoida asiaa ja selitteli, että hänellä on tapaaminen poliisin kanssa vasta tiistaina, jolloin hän kuulisi vasta itsekin mistä on kyse. On myös kummallista, ettei kaupunginhallitukselta löytynyt mielenkiintoa tutkia mahdollisia aiempia rötöksiä.

Työhuoneen huonekalusteista noussut kohu johtuu yli 70 000 euron arvoisten huonekalujen tilaamisesta ilman kilpailutusta. Julkisten hankintojen laki vaatii kilpailuttamaan yli 15 000 euron hankinnat. Kaupunginhallitus jätti antamatta Voutilaiselle huomautusta, mutta kehotti hallintokuntia noudattamaan jatkossa ohjeita.

Tiedottaminen poliisin tutkintojen etenemisestä auttaa luomaan poliisista entistä avoimempaa ja aktiivisempaa mielikuvaa. Kiitokset Helsingin Sanomille asiantuntevasta journalismista. Julkisuus auttaa poliisia perustelemaan uusia määrärahoja, joilla edistetään maamme sisäistä turvallisuutta.

Poliisiylijohtaja elvyttää korttelipoliisiperinnettä

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on ehdottanut, että kouluille osoitettaisiin nimetyt koulupoliisit. Se madaltaisi rimaa ottaa yhteyttä ja pyytää apua kriisitilanteissa. Koulupoliisit toimisivat kouluissa samoin kuin entisajan korttelipoliisit ja nykyajan lähipoliisit. Koulupoliisi voisi opastaa koululaisia myös turvalliseen netinkäyttöön.

Monacoa pidetään maailman turvallisempana maana. Kävimme siellä Katrin ja tyttöjen kanssa joitakin vuosia sitten. Oli hämmästyttävää havaita iltakävelyllä passipoliisi joka kadunkulmassa. Poliisin jatkuva läsnäolo kaikkialla lienee keskeisin syy maan huippukorkeaan turvallisuuteen. Monacossa ei tapahdu kouluampumisia eikä kansalaisten tarvitse pelätä.

Poliisin niukat resurssit ovat ajaneet virkavaltaa etäämmälle asiakkaistaan. Mielestäni koulupoliisi olisi varsin tervetullut askel taaksepäin. Näkyvän auktoriteetin puuttuminen on edesauttanut ongelmien kärjistymistä, koulukiusaamista ja johtanut kouluampumisiin. Poliisin valmiuksia toimia koululaisten kanssa tulisi myös parantaa osana poliisikoulutusta.

Idea olisi vietävissä myös yrityksiin. Suuremmille työpaikoille voitaisiin nimetä työpaikkapoliisit, jotka auttaisivat mm. Lex Nokian toimeenpanemisessa. Organisaatiokohtaisten, nimettyjen lähipoliisien etuna olisi parantuneen turvallisuuden lisäksi parempi työllisyys. Vaikka poliisi on viime aikoina saanut uusia virkoja, on työttömyyskortistoissa silti edelleen työttömiä poliiseja, jotka olisi saatava koulutustaan vastaavaan työhön.

Muistan itse elävästi, kuinka lähipoliisi kävi puhumassa tarhassa ollessani liikenneturvallisuudesta. Olin vielä alle kouluikäinen, mutta vierailu teki meikäläiseen lähtemättömän vaikutuksen.

En kannata poliisivaltiota enkä anarkiaa

Poliisivaltio tarkoittaa valtiota, jossa lait eivät ohjaa viranomaistoimintaa. Sen vastakohta on oikeusvaltio, jossa viranomaiset toimivat lakien alaisuudessa. Poliisivaltioissa tapahtuu mielivaltaisia pidätyksiä, ihmisiä katoaa ja toisinajattelijoita vainotaan. Minä kannatan demokratiaa ja oikeusvaltiota, vaikka suhtautumiseni anarkismiin ja aktivismiin onkin jyrkkä ei. Yhteiskuntarauha edellyttää luottamusta ja valvonta lisää turvallisuutta.

Juttelin eilen vanhan koulukaverini kanssa, joka on valmistunut Tampereen teknilliseltä yliopistolta tietotekniikkaguruksi. Mies työskentelee itsenäisenä hakkerina. Eilen kuubalaista sikaria ja laatuviskiä nautiskellessamme hän irvi minun haluavan Suomesta poliisivaltiota. Jatkoimme keskustelua ja hän ymmärsi näkökulmani. Samalla havahduin minua kohtaan esitettyyn arvosteluun ja ymmärsin, mistä väärinymmärrykset ovat syntyneet.

Olen saanut viestejä ja kommentteja, joissa minua on nimitelty poliisivaltion kannattajaksi. Vaikka saatan vaikuttaa joidenkin asioiden suhteen jyrkältä ja ahdasmieliseltä, en silti kannata totalitarismia missään muodossa vaan demokratiaa. Olen halunnut herättää keskustelua minulle tärkeistä asioita. Poliisivaltiokortti on kuin natsikortti, molempia käytetään vuoropuhelun estämiseen, ei edistämiseen.

Asioista pitää pystyä keskustelemaan vapaasti ja julkisesti myös silloin, kun muiden mielipiteet eivät vastaa omia. Se on sananvapautta. Vaikuttaa siltä, että netissä puuhaa kourallinen aktivisteja, jotka pyrkivät leimaamaan poliisin toimet laittomiksi sekä heikentämään kansalaisten kunnioitusta esivaltaa kohtaan. Poikittaiset mielipiteet on helpompi leimata kuin yrittää ymmärtää mistä on kyse ja perustella omiaan.

Haluan turvallisemman ja paremman yhteiskunnan. Sellaisen, jossa kunniallisilla kansalaisilla ei ole mitään pelättävää ja jollaisessa haluan tyttöjeni varttuvan ja elävän aikuisina. Yhteiskunnan, jota eivät hallitse, johda eivätkä terrorisoi aktivistit ja rikolliset.

Menetetty sukupolvi on pian aikuistumassa

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nuorten rikoskäyttäytymisen yleisyyttä vuosina 1995-2008 selvittänyt tutkimus on surullista luettavaa. Siinä selvitettiin yhdeksäsluokkalaisten tekemiä rötöksiä viime vuoden aikana. Nuorisostamme 69 % tunnusti tehneensä luvatonta verkkolatausta.

Muut rikokset ovat onneksi harvinaisempia. Koulusta pinnasi 41 %, kortitta ajeli 23 %, koulukiusaajia oli 21 % ja varkaita 20 %. Tilastot sisältävät myös ne teot, jotka eivät ole vielä tulleet poliisin tietoon. Tämä on kuitenkin vain ajan kysymys.

Positiivista tutkimuksessa oli se, että huumeiden käyttö on laskenut vuoden 2001 huipun 12 %:sta nykyiseen 8 %:iin. Tutkimuksessa haastateltiin 5826 suomenkielistä 15-16 vuotiasta yläasteen 9-luokkalaista. Veikkaan, että verkkolataajat olivat tutkimuksessa enemmistönä muidenkin rötöksien takana.

Olemmeko kasvattamassa lähivuosina aikuisuuteen rikollista sukupolvea ja mitä muita rötöksiä tämä 69 % lakia ja järjestystä pilkkanaan pitävä joukkio tekee lähivuosina? Jos verkkolataus on tie kovempiin rikoksiin, on meillä pian käsissämme jättimäinen ongelma. Verkkolatausten suodatus olisi aloitettava välittömästi.

Hyökkäykset ovat uhka julkisille palveluille

Veikkaus joutui viikonloppuna laajamittaisen palvelunestohyökkäyksen kohteeksi. Sen seurauksena veikkaajat eivät päässeet verkkopalveluun ja veronmaksajille koitui vahinkoa menetettyinä pelituottoina. Hyökkäys olisi voitu estää ennakkoon suodatuksella ja ajantasaisella virustorjunnalla. Hyökkäyksiin osallistuneiden tietokoneiden omistajat jakavat vastuun hakkereiden kanssa.

Palvelunestohyökkäykset toteutetaan kansainvälisillä (ro)bottiverkoilla, joihin saattaa kuulua miljoonia tietokoneita. Nämä tietokoneet on hakkeroitu ja niihin on asennettu haittaohjelma, jonka avulla konetta voidaan etäkäyttää. Laajan Zeus-bottiverkon hallintaan käytetyt palvelimet paljastuivat elokuun alussa Riiasta. Bottiverkkojen etäkäyttöohjelmia voidaan hallita keskitetysti esimerkiksi mikroblogipalveluiden kuten Twitterin avulla.

Vastaavanlainen hyökkäys tapahtui myös viikko sitten. Silloin kohteena olivat Facebook, Twitter, You Tube ja Blogger. Tuo hyökkäys näytti tulleen idästä. Voi vain miettiä, mitä Suomessa tapahtuisi, jos vastaava terroriteko kohdistuisi valtion tietojärjestelmiä vastaan. Kriittiset järjestelmät saattaisivat lamaantua ja Suomi jouduttaisiin mahdollisesti irrottamaan internetistä hyökkäyksen pysäyttämiseksi.

Jokaisen suomalaisen on tärkeä tiedostaa tämän uhan olemassaolo, sillä jokainen meistä voi vaikuttaa sen toteutumiseen. Käyttäjä on vastuussa omasta tietokoneestaan, vaikka siinä olisikin virus, ja tietokoneen aiheuttamista vahingoista ainakin tuottamuksellisesti. Virustorjunnan laiminlyöminen nimittäin altistaa tietokoneen tietomurtajille ja käytettäväksi vahingontekoon.

Motiivina veikkauksen palvelunestohyökkäyksessä saattaa olla esimerkiksi protesti valtiollista pelimonopolia vastaan tai kilpailijan yritys vahingoittaa toista kilpailijaa. Kummassakin tapauksessa laittomien pelipalvelujen lisääminen mukaan internet-suodatukseen ratkaisisi ongelman. Pelipalvelujen palomuurit voitaisiin myös konfiguroida niin, että ne estävät kaiken ulkomailta tulevan liikenteen. Sama saattaisi toimia myös viranomaisten tietojärjestelmien suojaamiseen.

Pedofiilit hyödyntävät internetiä

Keväällä toteutettiin suuri maailmanlaajuinen lapsipornoratsia. Se käynnistyi 11-vuotiaan pikkupojan alastonkuvasta, joka löytyi huoltoon viedystä tietokoneesta. Tarkemmissa tutkimuksista kuvia löytyi 7000. Poliisi pääsi niiden avulla kansainvälisen pedofiiliringin jäljille. Nuorin uhri oli vain 18 kuukauden ikäinen.

Kaksi englantilaista ketjun päätekijää olivat kuvanneet itseään lasten kanssa ja levittäneet kuvia internetin välityksellä. Poliisi ei usko, että kaikki tekijät on vielä saatu kiinni. Webin tutkinta kesti 18 kuukautta. Saaliina oli 125.000 videota ja valokuvaa.

Kiinni jäi nuorten seksuaalineuvontaa tarjoavan organisaation pomo, tietotyöläinen, pankkitoimihenkilö, naimisissa oleva leipomon johtaja, kirkon suntio, vakuutustarkastaja, valtion virkamies, opettajaharjoittelija ja homosaunan vastaanottovirkailija. Kuka tahansa voi olla pedofiili virkaan, asemaan ja siviilisäätyyn katsomatta.

Pääepäillyt saatiin tunnistettua, kun Microsoft luovutti WIFI-signaalien ja sähköpostien teletunnistetietoja. Tähän mennessä ratsiassa on tunnistettu yli 200 pedofiilia, joista 70 on englantilaisia. Näistä 35 on pidätetty ja muita vastaan nostetaan syytteitä.

Yhden pikkupojan kuvan löytyminen pelasti monia lapsia samalta kohtalolta. Jutun tutkinta jatkuu ja laajenee. Kannattaa pitää silmät auki ja ilmoittaa poliisille kaikista havainnoista.

Verkkotunnuksilla rötöstely on yleistynyt

Verkkotunnukset eli internetosoitteet ovat netissä käytettäviä osoitteita. Niistä puhutaan myös kansanomaisesti domain-niminä tai domaineina. Domainit ovat käyttäjille verkko-osoitteita eli IP-numeroja helpommin muistettavia ja siksi niitä käytetään numeroiden sijasta. Se tekee verkkotunnuksista tärkeitä.

Osoite rekisteröidään viranomaisilta. Joissakin ulkomaisissa osoitteissa ei hakijaa tarkisteta lainkaan, vaan uusi osoite myönnetään ensimmäiselle hakijalle. Suomessa ollaan tarkempia ja sen vuoksi fi-domainit ovat turvallisempia kuin muut domainit.

Esimerkiksi haluat ostaa kirjan ja löydät sen hakukoneella verkkokirjakaupasta. Tunnet kirjakaupan ennestään, joten luotat siihen ja annat heille luottokortin numeron. Numero päätyy kuitenkin rikollisten käsiin etkä saa kirjaa, sillä osoite olikin rikollisten rekisteröimä.

Rikollisen käsissä verkkotunnus saattaa muuttua kiristysvälineeksi tai laittomaksi rahanansaintakeinoksi. Jos verkkotunnus vaikuttaa nettikäyttäjille olevan esimerkiksi pankin nettiosoite, voi rikollinen käyttää tätä hyväkseen ja kysellä käyttäjiltä verkkopankin tunnuksia ja salasanoja.

Tunnuksen alkuperäistä omistajaa voidaan kiristää esimerkiksi soittamalla uhkaus laittaa sivuille esille pornokuva, tartuttaa viruksia ja troijalaisia, tai jakaa muuta vahingollista materiaalia. Kyseessä on tällöin aina poliisiasia. Kyselyitä tulee päivittäin, joten tässä ei ole kyse yksittäistapauksista.

Kannattaa muistaa, että helpointa on hoitaa verkkotunnusten rekisteröinti kuntoon ajallaan. Jälkeenpäin voi olla vaikeaa ja kallista lähteä hakemaan ulkomailta oikeutta itselleen. Domainit ovat keskeinen osa internet-turvallisuutta, sekä käyttäjille että palveluntarjoajille.

Kiristyksistä ja väärennöksistä pitää aina tehdä rikosilmoitus poliisille eikä soittaa viestintävirastoon tai kuluttajansuojaan. Kyseessä on poliisiasia. Kun tapauksia ei tunneta, ei tekijöitäkään saada kiinni. Takana on luultavasti joitakin yrittelijäitä röstöstelijöitä, jotka saadaan narautettua, kunhan kaikki jutut tulevat poliisin tietoon.

Uskoisin, että Suomessa ei olisi käynyt näin

Iltalehdessä olleessa jutussa kerrottiin eilen amerikkalaisesta joka oli lavastettu pedofiiliksi ja pantu vankilaan 21 vuodeksi. Miehen mukaan muut vangit hakkasivat häntä usein. Vaimo kysyi, miksei samaa voisi tapahtua myös Suomessa.

Meillä epäilyt tutkitaan puolueettomasti ja ammattitaitoisesti. Lavastukset tulevat ilmi esitutkinnassa ja lavastajat saavat syytteen. Poliiseilla ei ole mitään syytä piilottaa todisteita tai saada tutkittavaa tuomituksi, sillä he eivät ole kenenkään puolella. On syyttäjän tehtävä päättää syytteen nostamisesta.

Suomen poliisi ei hukkaa todisteita. Niitä säilytetään vartioituna ja niistä pidetään kirjaa. Näin toimitaan kaikissa oikeusvaltioissa. Suomen vankiloissa ei myöskään sallita vankien tai vartijoiden hakata ketään. Siitä pitävät huolen ammattitaitoiset vartijat ja jatkuva valvonta.

Sama puolueettomuus ja ammattitaito pätee myös nettirikosten tutkintaan. Suomessa lavastajat olisivat todennäköisesti jääneet kiinni jo esitutkinnassa ja päätyneet itse tiilenpäitä lukemaan. Sama huolellisuus koskee nettirikoksien tutkintaa.

Piraattipuolue on oikeilla jäljillä

Blogiini oli tullut parissa päivässä lähes 200 kävijää Piraattiliiton sivustolta, jonka takaa löytyi Piraattipuolue. Kävin tarkistamassa mistä on kyse. Puolueohjelman mukaan sen tavoitteena on mm. muuttaa tekijänoikeuksia ja patentteja epäkaupallisen käytön sallivaksi.

Tämä on hyvä alku, sillä ilmeisesti aktivistiaineksista muodostuva puolue haluaa muuttaa lakeja sen sijaan, että jäsenet rikkoisivat niitä ja uhkaisivat yhteiskuntarauhaa. Puolue toiminee jäsenille myös ylimääräisten höyryjen päästämisen varaventtiilinä keskustelupalstan jutuista päätellen.

Toisena tavoitteena oli vapauksien ja yksityisyyden puolustaminen. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että vapaudet ja yksityisyys kuuluvat niille vastuullisille kansalaisille, jotka noudattavat lakia ja kunnioittavat esivaltaa. Lainrikkojat, kuten laitonta verkkolatausta harjoittavat, eivät ansaitse yksityisyyttä eikä vapauksia.

Piraattipuolueen vaatimus avoimemmasta ja kansanvaltaisemmasta Suomesta ja EU:sta on sekin hyvä asia kunhan otetaan huomioon viranomaisten tarve rajoittaa esimerkiksi poliisiasioissa tiedottamista ja avoimuutta, sekä ymmärretään se, ettei kansalaisilta löydy osaamista ja asiantuntemusta osallistua johtotasolla maamme turvallisuudesta huolehtimiseen.

Puolueen mukaan internetin vapaudesta pelästyneet pyrkivät rajoittamaan vapaata keskustelua vaatimalla sivustojen ylläpitäjät vastuuseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Keskustelua rajoitetaan vain siinä määrin kuin laki vaatii. Ylläpitäjät ovat joka tapauksessa lain mukaisessa vastuussa tekemisistään, rajoitettiin vapaata keskustelua tai ei.

On totta, että valtiot keräävät kansalaisista yhä enemmän tietoa, mutta näin pitääkin olla. Sisäisiin ja ulkoisiin turvallisuusuhkiin vastaaminen edellyttää yhä tarkempaa tietojen keräämistä. Nämä tiedot ovat turvassa viranomaisten rekistereissä ja niitä käytetään harkiten kansalaisten parhaaksi.

Kritiikki toimimisesta suljettujen ovien takana on ymmärrettävää siviileiltä tulevana. Toisaalta kukaan ei varmasti kuvittele, että jääkäri pystyisi toimimaan tykistön tulenjohtajana tai ensiapukurssin käynyt sydänkirurgina. Tietyt asiat on vain jätettä asiantuntijoiden ja viranomaisten vastuulle ja luotettava siihen, että ne tulevat mahdollisimman hyvin hoidettua.

Terveiset kaikille puolueen jäsenille, että pidättyvät käyttämästä laittomia vertaisverkkopalveluja ja keskittyvät sen sijaan rakentamaan yhteiskunnasta mieleisensä. Kun lakia on muutettu, ei lataukselle ole estettä.