Poliisivaltio tarkoittaa valtiota, jossa lait eivät ohjaa viranomaistoimintaa. Sen vastakohta on oikeusvaltio, jossa viranomaiset toimivat lakien alaisuudessa. Poliisivaltioissa tapahtuu mielivaltaisia pidätyksiä, ihmisiä katoaa ja toisinajattelijoita vainotaan. Minä kannatan demokratiaa ja oikeusvaltiota, vaikka suhtautumiseni anarkismiin ja aktivismiin onkin jyrkkä ei. Yhteiskuntarauha edellyttää luottamusta ja valvonta lisää turvallisuutta.
Juttelin eilen vanhan koulukaverini kanssa, joka on valmistunut Tampereen teknilliseltä yliopistolta tietotekniikkaguruksi. Mies työskentelee itsenäisenä hakkerina. Eilen kuubalaista sikaria ja laatuviskiä nautiskellessamme hän irvi minun haluavan Suomesta poliisivaltiota. Jatkoimme keskustelua ja hän ymmärsi näkökulmani. Samalla havahduin minua kohtaan esitettyyn arvosteluun ja ymmärsin, mistä väärinymmärrykset ovat syntyneet.
Olen saanut viestejä ja kommentteja, joissa minua on nimitelty poliisivaltion kannattajaksi. Vaikka saatan vaikuttaa joidenkin asioiden suhteen jyrkältä ja ahdasmieliseltä, en silti kannata totalitarismia missään muodossa vaan demokratiaa. Olen halunnut herättää keskustelua minulle tärkeistä asioita. Poliisivaltiokortti on kuin natsikortti, molempia käytetään vuoropuhelun estämiseen, ei edistämiseen.
Asioista pitää pystyä keskustelemaan vapaasti ja julkisesti myös silloin, kun muiden mielipiteet eivät vastaa omia. Se on sananvapautta. Vaikuttaa siltä, että netissä puuhaa kourallinen aktivisteja, jotka pyrkivät leimaamaan poliisin toimet laittomiksi sekä heikentämään kansalaisten kunnioitusta esivaltaa kohtaan. Poikittaiset mielipiteet on helpompi leimata kuin yrittää ymmärtää mistä on kyse ja perustella omiaan.
Haluan turvallisemman ja paremman yhteiskunnan. Sellaisen, jossa kunniallisilla kansalaisilla ei ole mitään pelättävää ja jollaisessa haluan tyttöjeni varttuvan ja elävän aikuisina. Yhteiskunnan, jota eivät hallitse, johda eivätkä terrorisoi aktivistit ja rikolliset.
4 kommenttia:
Demokraattinenkin valtio voi toimia epä-demokraattisella tavalla silloin kun se antaa erityisintressien etujen sanella omaa politiikkaansa tai silloin kun se jättää tietyn kansanosan mielipiteet huomiotta (tähän voi olla monia syitä - politiikassa on aina jonkin verran inertiaa tai sitten ei haluta yrittää nähdä asioita joltain tietyltä kantilta). Lait voivat olla myös oikeudenmukaisia tai joissain tapauksissa epäoikeudenmukaisia joko rikoksen/rikkeen määrittelyn osalta tai rangaistusasteikoltaan (joidenkin kansanosien tai suurimman osan mielestä). Poliisin tietenkin odotetaan valvovan yhtäläisesti kaikkia lakeja. Poliisilla voi myös olla yksittäishenkilönä mielipiteitä joko tietyn lain oikeudenmukaisuudesta, valvonnasta tai siitä miten lakeja pitäisi muuttaa/kehittää, jotta jokin ongelma poistuisi tai saataisiin hallintaan (omasta asiantuntemuksestaan lähtien tai oman oikeustajun pohjalta). Lakien oikeudenmukaisuutta ei pitäisi myöskään sekoittaa poliisilaitoksen tai yksittäisen poliisin oikeudenmukaisuuteen.
Viitaten edelliseen blogimerkintään, jos 60-70% (Iltalehden kyselyssä yli 70%) on todella syyllistynyt rikokseen, josta voi saada pysyvän merkinnän rekisteriin, niin silloin kyse olisi todella merkittävästä asiasta. Onko vastaavaa tilannetta olemassa jonkin muun lain kohdalla? Vai onko suuresta osasta nuorisoa tai nuoria aikuisia yhtäkkiä tullut paatuneita rikollisia? Itselleni tulee mieleen lähinnä lievä ylinopeus (5-10 km/h). Eli ajokortin haltijoista varmaankin vähintään tuollainen prosentti on syyllistynyt joskus tähän rikkeeseen (jos oikein ymmärrän termejä). Eli jos oletetaan, että nuorisossa ei ole tapahtunut suurta muutosta, niin laiton lataaminen rinnastuu heidän mielissään lievään ylinopeuteen. Ja koska siitä rangaistaan rankemmin, niin silloin lait koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Kaikki eivät myöskään tee eroa, vaikka pitäisi, lakien ja niitä valvovien välillä. Tosin näin suuren joukon kutsumista "aktivisteiksi" ei kai voi myöskään perustella, koska termiin liittynee, että sitä voi käyttää vain pienestä prosentista koko populaatiota, esim. alle 10% (jos väärinymmärsin jotain tekstistä niin pyydän sitä anteeksi).
Sikäli kun ymmärrän niin nykyistä internetiä koskevaa lainsäädännössä vastustetaan ainakin kahdesta erillisestä syystä. Yksi on rikoksen määrittely ja siihen liitetty rangaistusasteikko. Monet kokevat, että lataamisen ei pitäisi olla rikollista toimintaa (kuten ei ollut aikanaan kappaleiden kopioiminen C-kasetillekaan). Useammat ovat sitä mieltä, että rangaistusasteikko on liian ankara, ja sen pitäisi ehkä rinnastua rikkeeseen, joka ei johtaisi rekisterimerkintään. Toinen ongelam on anti-lataaja lainsäädännön valvontaan liittyvä internetin vapauden rajoittaminen. Lataajien suuren määrän takia kaikille tai edes pienelle prosentille on mahdotonta antaa oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Tästä on arikkeli "Zeropaid" sivuilla, jos kiinnostaa ("PPUK – Why the Price of Justice is Too High for File-Sharing"). Siksi esimerkiksi Ranskassa on kehitety oikeudenkäyntien automatisoimista, joka johtaisi siihen, että nettiliittymiä katkasitaan, eli ihmisiä tuomitaan, ilman oikeudenkäyntiä. Lisäksi rangaistuksia on melko varmasti nostettu ylös peloitevaikutuksen aikaansaamiseksi (eli ei siksi, että jokin rangasitus olisi oikeudenmukainen).
Eli olisi kai parasta sekä yhteiskunnan, että kaiketikin mediayhtiöiden itsensä kannalta, että rangaitusasteikkoa lievennettäisiin ja vahingonkorvauksista luovuttaisiin. Niiden määrittely on aina ongelmallista ja määrät eivät vastaa yleistä oikeustajua. Poliisi voinee huokaista helpotuksesta. Nuorisosta ei ole tullut yhtäkkiä rikollisia ja he varmasti kasvavat tuottaviksi kansalaisiksi, jotka maksavat eläkkeitä nykyisin työelämässä oleville. Ehkä internetliittymiin voisi liittää jonkinlaisen kasettimaksun, josta maksettaisiin mediayhtiöille korvausta. Mediayhtiöiden pitäsi ehkä siirtyä tekemään vaikka 3D elokuvia ja perustaa omia vastaavia palveluita (kuten Spotify), jotka vähentäisivät latausta tai ainakin tulouttaisivat osan siitä heille.
Kiitos kattavasta ja monipuolisesta kommentista. On kaksi eri asiaa, pitäisikö nykyistä lakia muuttaa ja pitääkö voimassa olevaa lakia noudattaa. Lain muuttaminen kuuluu eduskunnalle, jonka kansa äänestää. Lain noudattamista taas valvoo poliisi eikä siinä ole tulkinnanvaraisuutta.
Poliisi toimii työssään objektiivisesti eikä anna omien mielipiteidensä vaikuttaa. Mikäli nykyiset rangaistukset eivät tehoa, tarvitaan yleisen lainkuuliaisuuden nimissä kovempia rangaistuksia ja isompia vahingonkorvauksia.
Sitten - jos ja kun - lakia joskus muutetaan, on tilanne luonnollisesti toinen. Siihen saakka laki on nykyisellään sellainen kun se on ja sitä tulee noudattaa.
Olen samaa mieltä siitä, että kaikkia lakeja tulee noudattaa.
Mielestäni kuitenkin kaikki mitä voi demokraattisessa yhteiskunnassa tehdä(ja hieman enemmän) on tämän lain edistämiseksi sekä valvonta, että rangaistuspuolella jo tehty. Jos se ei toimi on aika siirtyä vaihtoehtoon B. Tiedostojen lataaminen ei eroa laadullisesti (vain määrillisesti) jo kerran sallituksi sovitusta kasettien kopioinnista.
On aina yhteiskunnallisesti ongelmallista tehdä laittomaksi yleisesti harjoitettua toimintaa. Edellinen esimerkki olisi kai kieltolaki, jolla oli vakavia yhteiskunnallisia seurauksia (tosin onneksi ei Suomessa). Kieltolaki siirsi valtavia rahamääriä organisoidun rikollisuuden piiriin ja loi näin ainakin Yhdysvalloissa mafian, josta eroon pääseminen vaati vuosikymmenien työn. Tiedostojen lataaminen ja jakelu ei ole samalla tavalla vahingollista, koska raha ei vaihda omistajaa. Kuitenkin viitaten edelliseen vastaukseen se voi kuitenkin vaikuttaa kielteisesti mm. yleiseen lainkuuliaisuuteen.
Suosittelen valitsemaan rikollisen tien sijaan poliittisen tien asioiden korjaamiseksi.
Lähetä kommentti