Hyvä salasana on sellainen, jonka muistat helposti, mutta jota kukaan ei pysty helposti arvaamaan. Salasanaa käytetään käyttäjän tunnistamiseen. Siihen voi liittyä käyttäjätunnus, joka on yleisesti tiedossa. Kuten nimikin sanoo, salasana pidetään omana tietona eikä sitä kirjoiteta ylös. Tyypillisiä ei-tietoteknisiä salasanoja on esimerkiksi pankkikortin pin-koodi.
Huono salasana on helpompi määritellä kuin hyvä salasana. Se on liian lyhyt, jokin selväkielinen sana, oma tai läheisen syntymäaika, nimi, tai mikä tahansa näistä takaperin. Salasanoja nimittäin murretaan penkomalla taustojasi tai kokeilemalla ohjelmallisesti sanakirjojen sanoja. Mitä lyhyempi salasanasi on, sitä nopeammin se murtuu kokeilemalla kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja.
Salasanoissa kannattaa käyttää numeroita, isoja ja pieniä kirjaimia ja erikoismerkkejä, mikäli järjestelmä ne sallii. Se vaikeuttaa salasanan murtamista. Kieliriippuvaisia erikoismerkkejä kannattaa kuitenkin välttää, sillä ne ovat näppäimistöriippuvaisia. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi skandit: ä, å, ö.
Kun kirjoitat salasanaasi, katso ensin ympärillesi ja huolehdi, ettei sitä katsella tai nauhoiteta. Esimerkiksi maksukorttien kopioinnissa (skimmaus) on keskeistä saada rikoksen uhrin pin-koodi, joka hankitaan automaattiin piilotetun videokameran avulla. Näppäimistöltä on myös helppo lukea salasana, jos sitä ei kirjoiteta riittävän nopeasti ja epäselvästi.
Jokaisessa järjestelmässä tulee olla eri salasana. Jos yksi järjestelmä murretaan ja salasanat päätyvät rikollisille, eivät kaikki muut järjestelmät ole myös vaarassa. Voi kehitellä erilaisia muistisääntöjä monien salasanojen muistamiselle ja valita salasanoiksi esimerkiksi selväkielisiä sanoja korvaamalla kirjaimia numeroilla.
Jos epäilet salasanasi murretun, vaihda se välittömästi ja ilmoita epäilyksestäsi ylläpitoon. Salasanojen kanssa ei voi koskaan olla turhan tarkka. Tietomurto eli toisen salasanan luvaton käyttö on aina rikos ja siitä tulee tehdä rikosilmoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti