Lähdesuoja ei saisi haitata poliisin rikostutkintaa

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ottaa tämänpäiväisessä blogissaan kantaa lähdesuojan heikentämisestä silloin, kun on kyseessä rikosasia. Lähdesuoja voisi toimia nykyisellään normaaleissa tilanteissa, mutta rikostutkintojen osalta poliisilla tulisi olla nykyistä laajemmat valtuudet, mielestäni myös yksilönvapauksien osalta.

Poliisiylijohtaja kirjoittaa: "Kyse on siis siitä, että jos joku – vaikkapa virkamies - syyllistyy rikokseen, sen tutkintaa ei voida vesittää lähdesuojan varjolla. Ei kai tämä ole liikaa vaadittu, vai haluaisitko sinä suojella rikollista? Mihin muuhun rikokseen voisi myös syyllistyä tietäen, että ei varmasti jää kiinni? Ainakaan minä en kannata tämänkaltaista ajattelutapaa."

Lain ja poliisin tulee suojella kunniallisia kansalaisia rikollisilta, ei rikollisia. Tämä periaate tuntuu ajoittain unohtuvan. Sen vuoksi edellä esitettyä mallia voisi tarkastella myös laajemmin eli siitä näkökulmasta, kuinka poistetaan laista sellaiset porsaanreiät, jotka suojelevat rikollisia ja haittaavat poliisin työtä.

Jos poliisilla on perusteltua syytä olettaa jonkun syyllistyneen rikokseen, tutkinnassa voisi olla automaattisesti oikeus kumota lähdesuoja ja rikkoa yksilönvapauksia. Tämä nopeuttaisi rikosten tutkintaa ja parantaisi tuloksia. Aikaa ja työpanoksia ei haaskaantuisi oikeuskäsittelyjen odottelemiseen.

Väkivaltarikoksissa erityisesti rikoksenuusijat menettävät usein muistinsa kuulusteluissa. Tutkintaa helpottaisi, jos heidät voitaisiin ottaa suoraan säilytykseen siksi ajaksi, että muisti palailee ja tutkinta saadaan päätökseen. Myös vähäisemmistä rikoksista, silloin kun on perusteltua syytä epäillä rikosta, oletusarvoinen tutkintavankeus nopeuttaisi varmasti käsittelyä.

Poliisiylijohtaja viittaa blogissaan myös Inkisen tapaukseen, jota on kohtuuttomasti revitelty julkisuudessa ja internetin keskustelupalstoilla. Hän toteaa, ettei poliisin tutkimuksissa ole juuri saatu näyttöä siitä, että poliisi olisi vuotanut salaisia tietoja julkisuuteen. Hän vahvistaa, että poliisi ei vuoda tietoja. Syyttäjä vahvisti poliisin syyttömyyden. Sama koskee kaikkia muitakin vastaavia tapauksia, joita on tutkittu poliisin ja muiden toimesta.

Maailma on muuttunut kahden vuoden aikana ja elämme nykyään terroristien varjostamassa maailmassa. Meillä ei yksinkertaisesti enää ole varaa lepsuiluun rikollisten suhteen. Kuten poliisiylijohtaja kirjoittaa, poliisi noudattaa niitä lakeja ja säännöksiä, joita demokraattisesti valittu eduskunta on järkeväksi katsonut säätää. Tässä asiassa olisi lainsäädännössä kehittämisen paikka.

Lapsipornolistalta pois pääseminen on helppoa

Sain eiliseen blogikirjoitukseeni kommentin, jossa moitittiin lapsipornolistalta pois pääsyä, koska poliisilla ei ole korjausvelvollisuutta. Kirjoittajan mukaan sivujen saaminen pois estolistalta voi kestää vuosia.

Tämä ei pidä paikkaansa. Poliisi päivittää estolistaa jatkuvasti. Esimerkiksi lapsiporno.info -sivuston tapauksessa varmasti riittäisi, että laittomat lapsipornolinkit otettaisiin pois. Sen jälkeen ei olisi mitään syytä olla poistamatta sivuja estolistalta.

Toisaalta vaikka sivusto poistettaisiin listalta, ovat sivustolle aiemmin pyrkineet saaneet varoituksen ja tietävät, että sivustolla on jaettu tai linkitetty lain vastaista materiaalia. Tekijä on näin leimannut itse itsensä eikä tuota leimaa pysty kukaan jälkikäteen poistamaan.

Estolista ei ole ennakkosensuuria, vaan lastensuojelua ja taistelua lapsipornografiaa vastaan. Ongelmia ei lakaista maton alle, sillä lain mukaan poliisin tulee estää pääsy sivuille, ei poistaa sivustoja. Hyväksikäyttöä varmasti hillitsee se, ettei sivustoille pääse Suomesta, kuten ei monista muistakaan maista.

Suodatuksen kiertämisen helppous ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Vaikka maassa on runsaasti kiviä ja kuka tahansa voi ottaa sellaisen käteensä, ei silti ole hyväksyttävää heittää kiveä ikkunaan tai jonkun päähän. Eihän?

Poliisin lapsipornoesto toimii erinomaisesti

Blogini kommenteissa on kritisoitu poliisin lapsipornosuodatuksen toimivuutta, arvosteltu suodatuksen järkevyyttä ja kyseenalaistettu käytettyä teknologiaa. On totta, että tällä hetkellä suodatus kohdistuu kokonaisiin verkkosivustoihin, mutta suodatusta kehitetään jatkuvasti. Jatkossa suodatus saadaan kohdennettua myös yksittäisiin lapsipornografiaa sisältäviin sivuihin.

Suomessa käytetään samaa suodatustekniikkaa kuin muissa pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta. Vaikka nykyisellään estotoimia ei kohdisteta vielä yksittäisiin sivuihin, on sivuston ylläpitäjä joka tapauksessa vastuussa koko sivuston sisällöstä. Suodatus perustuu DNS-tekniikkaan eli nimipalvelussa ohjataan suodatetun sivuston osoite estotoimista kertovaan IP-osoitteeseen.

Sananvapaus ja lapsipornografian suodatus ovat kaksi erillistä asiaa. Sanavapaus ei oikeuta levittämään lapsipornografiaa tai loukkaamaan lasten oikeuksia. Samoin sananvapaus ei myöskään salli loukata uskonrauhaa tai kiihottaa kansaryhmää vastaan. Aktivistit haluavat hämärtää tätä selkeää eroa ja yhdistää suodatuksen sensuuriin, vaikka kysymys on puhtaasti lasten oikeuksien suojelemisesta.

Suodatus aloitettiin syksyllä 2007. Keskusrikospoliisi toimittaa FiComin jäseninä oleville teleoperaattoreille listoja suodatettavista sivustoista. Suodatus kattaa lähes kaikki kuluttajien nettipalvelut. Operaattorit suodattavat liikennettä vapaaehtoisesti. Osalta puuttuvat tekniset valmiudet estotoimintaan, mutta tilannetta ollaan korjaamassa.

Estolistalle saadaan tietoja kansalaisten tekemistä ilmiannoista ja palautteista, muiden maiden viranomaisilta, järjestöiltä ja tutkimalla internetiä. Sellaiset sivustot päätyvät suodatukseen, joilta löytyy rikoslain kriminalisoimaa materiaalia tai linkkejä laittomille sivustoille. Poliisi tallentaa myös todistusaineiston lapsipornosivustoista myöhempää käyttöä varten.

Listaa päivitetään jatkuvasti ja sinne lisätään uusia osoitteita sekä poistetaan vanhentuneita. Näin lista pysyy ajan tasalla ja palvelee mahdollisimman tehokkaasti internetin käyttäjiä. Kun seuraavan kerran näet valitusta estotoimista niin mieti, mitkä ovat valittajan motiivit. Poliisi on puolueeton ja asiantunteva viranomainen, joka tekee tässäkin asiassa parhaansa Suomen lain valvomiseksi ja kansalaisten suojelemiseksi.

Palomuuri tuo turvallisuutta netin käyttöön

Palomuuri on tarpeellinen silloin, kun tietokone on nettiin kytkeytyneenä lähes jatkuvasti. Palomuuri on ohjelma tai laite, joka suodattaa tietokoneelle tulevaa ja tietokoneelta lähtevää verkkoliikennettä.

Pääpiirteittään palomuuri toimii samalla periaatteella kuin lapsipornosuodatus. Liikenne voidaan estää tietyistä osoitteista ja sallia muista. Esto voi koskea jotakin tiettyä verkko-osoitetta eli IP:tä, porttia, sisään ja/tai ulosmenevää liikennettä. Esto voi myös koskea tiettyä ohjelmaa tai kaikki ohjelmia.

Asettamalla palomuuri kirjaamaan ylös eli loggaamaan nettiliikennettä voidaan mahdollisia tunkeutumisia ja niiden yrityksiä seurata ja tutkia. Näin erilaisten vakoiluohjelmien läsnäolo pystytään havaitsemaan ja niiden toiminta estämään. Palomuurin lokeista nähdään myös, mistä osoitteesta tunkeutumisyrityksiä tulee ja niitä voidaan jäljittää.

Ohjelmistoissa on haavoittuvuuksia, jotka mahdollistavat tietokoneille murtautumisen. Palomuurin avulla saadaan estettyä pääsy näihin haavoittuvuuksiin tai esimerkiksi tietojen siirtäminen ulos murretulta tietokoneelta. Näin palomuuri suojaa tietokonetta haittakäytöltä. Viruksia vastaan siitä ei ole hyötyä, joten virustorjuntaan tarvitaan oma ohjelmansa.

Voit ladata palomuurin ilmaiseksi netistä tai ostaa sellaisen tietokonekaupasta. Palomuureja on saatavana laitteina, joita kutsutaan rautapalomuureiksi sekä ohjelmina eli softapalomuureina. Rautapalomuuri sopii isomman yksikön, kuten laitoksen keskitetyksi palomuuriksi ja softapalomuuri henkilökohtaiseen käyttöön.

Minä käytän omassa koneessani tätä palomuuria: http://www.pctools.com/firewall/. Siinä on joitakin ärsyttäviä ohjelmavirheitä, kuten koneen jumiutuminen silloin, jos uuden ohjelman käyttöä ei ole etukäteen sallittu, mutta muuten palomuuri on toiminut niin kuin pitääkin.

Kunnianloukkauksista nettikirjoittelussa

Anonyymi blogini lukija haukkui minua eilen illalla kommentissaan "typerykseksi". Tekijä syyllistyi kunnianloukkaukseen, vaikka omasta mielestään hänellä oli kommenttiin täysi oikeus. Miksi näin?

---

Rikoslain 24 luvun 9 § (9.6.2000/531):

«Kunnianloukkaus»

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

---

9§ 2. momentin mukaan siis kunnianloukkaukseen riittää, että tekijä halventaa toista. Jos koen, että minun haukkumiseni typeräksi halventaa minua, täyttyy kunnianloukkauksen tunnusmerkistö. Kyseessä on asianomistajarikos eli minun olisi nostettava kanne tai tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava rangaistusta./p>

Netissä kiertää erikoisia käsityksiä kunnianloukkauksista. Niitä pidetään vähäisinä rikoksina ja suhtautuminen on myös vähättelevää. Sankareilta on tainnut unohtua, että maksimirangaistus on puoli vuotta linnaa ja niistä on myös tuomittu kovia rangaistuksia, kuten tamperelaisen äärioikeistoaktivistin tapauksessa. Hän sai yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Muitakin tapauksia on ollut. Seuraavassa pari esimerkkiä.

Vuonna 2005 Muhoksen käräjäoikeus tuomitsi jyväskyläläisen 25-vuotiaan Jani Uusitalon kunnianloukkauksesta 25 päiväsakkoon sekä vahingonkorvauksiin kärsimyksestä. Asianomistajana oli oululainen rehtori Ilkka Pöyry. Rikos tehtiin Mummila.net-sivustolla. Kannattaa muistaa, että tekijällä on nyt elinikäinen rikostausta.

Vuodenvaihteessa 2007-2008 Etelä-Suomen Sanomien verkkokeskustelu kuumeni sillä seurauksella, että lahtelainen tekijä tuomittiin 25 päiväsakkoon, 5500 euron vahingonkorvauksiin ja sai maksettavakseen yli 2000 euron verran erilaisia kuluja. Herjaavat kirjoitukset yksilöivät kohteen ja käsittelivät hänen terveyttään, talouttaan ja perhe-elämäänsä.

Kannattaa säilyttää maltti ja kunnioitus myös nettikirjoittelussa. Ei netti ole sellainen paikka, jossa voi vapaasti mellastaa laista ja järjestyksestä piittaamatta. Tässä kyseisessä tapauksessa jätän syytteen nostamatta, sillä tekijä halusi loukkaamisen sijaan provosoida.

Sama laki pätee myös nettikirjoitteluun

Blogiin ja Facebookiin voi tulla pikaistuksissaan kirjoitettua jotain, mitä jälkeenpäin katuu. Tekstit päätyvät netissä nopeasti hakukoneisiin ja vaikka alkuperäisen poistaisi, ne löytyvät hakukoneen välimuistista vielä pitkään.

Tämä kannattaa ottaa huomioon ja pitää pieni tauko tekstin kirjoittamisen jälkeen ennen sen lähetystä internetiin. Tekstin voi silmäillä uudelleen, miettiä ettei siinä ole laittomuuksia, kuten kunnian loukkaamista, uhkaamista tai rasistisia mielipiteitä. Tällä voi välttyä käräjiltä, sakoilta ja vahingonkorvauksilta tai pahimmassa tapauksessa vuosien vankeustuomiolta.

Nettikirjoitteluun liittyvien kyselyjen ja rikosilmoitusten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla. Aiemmin niitä tuli harvakseltaan ja aiheet koskivat jumalanpilkkaa. Nyt käsitellään enemmistönä kunnianloukkauksia, rasismia ja laittomia uhkauksia. Rikosilmoituksia vastaanotetaan viikoittain. Toivoisin samaa varovaisuutta ja harkintaa nettikirjoitteluun kuin muuhunkin kirjoitteluun.