sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Laiton uhkaus, uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää kohtaan

Kunnianloukkauksen lisäksi on hyvä tuntea muitakin lakeja, jotka sääntelevät elämää netissä. Niiden rikkomisesta ei aina selviä virtuaalisilla nuhteilla tai porttikiellolla, vaan maksettavaa saattaa tulla sakkojen lisäksi vahingonkorvauksista tai jopa vankeutta. Käsittelen tässä kirjoituksessa lakeja laittomasta uhkauksesta, uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Laiton uhkaus

Poliisi on kiristänyt linjaa laittomien uhkausten suhteen Kauhajoen ja Jokelan kouluampumisten jälkeen. Nollatoleranssi näkyy välittömänä reagointina vihjeisiin, takavarikkoina ja pidätyksinä. Mitä sanoo Suomen laki laittomasta uhkauksesta?

Rikoslain 25. luvun 7 § (21.4.1995/578): Laiton uhkaus

Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö täyttyy, jos uhatulla on perusteltu syy pelätä oman tai toisen henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Laki ohjaa toimimaan niin, ettei kukaan tunne itseään uhatuksi toisen takia.

Laittomasta uhkauksesta saattaa saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä kannattaa pitää mielessä kirjoittaessaan nettiin jotain uhkaavaa tai videoita tehdessä. Kyse on vakavasta asiasta.

Uskonrauhan rikkominen

Uskonrauhan tarkoituksena on suojella yleistä järjestystä. Uskonnon loukkaukset ovat omiaan aiheuttamaan kokonaisissa uskontokunnissa pahaa mieltä ja radikalisoitumista. Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonrauha suojelee vapautta.

Rikoslain 17. luvun 10 § (24.7.1998/563): Uskonrauhan rikkominen

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai

2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Uskonrauhan rikkomista on Jumalan tai muiden pyhinä pidettyjen asioiden loukkaamistarkoituksessa tehty julkinen herjaus tai häpäisy. Sitä on myös kirkollisten menojen häiritseminen. Netissä ei siis ole hyvä keskustella mistään sellaisista aiheista, jotka sivuavat uskontoja tai uskomuksia. Koska netti on julkinen paikka, tämän rikoksen tunnusmerkistö täyttyy erityisen helposti.

Vaikka kyseessä ei ole vakava rikos, siitä voi silti saada sakkojen lisäksi enintään kuusi kuukautta vankeutta. Tuomioiden valossa oikeus näyttää ottavan teot vakavasti. Netissä uskonrauhaa rikkoneita kohtaan ollaan ankaria, mikä vähentää uskontokuntien halua ottaa oikeus omiin käsiinsä. Islam on erityisen herkkä uskonrauhan rikkomiselle.

Kiihottaminen kansaryhmää vastaan

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos ihmisyyttä vastaan. Oikeuslaitos on kiristänyt linjaa myös kiihottamisen suhteen kouluampumisten jälkeen. Vihjeisiin ja nettikirjoituksiin reagoidaan valppaasti.

Rikoslain 11. luvun 10 § (11.4.2008/212): Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain perusteella jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän edustaja voi tuntiessaan itsensä uhatuksi, panetelluksi tai solvatuksi vaatia tekijälle rangaistusta. Rangaistavuus täyttyy internetissä, sillä siellä kaikki kirjoitukset ovat suuren yleisön saatavissa.

Kyse on yhtä vakavasta asiasta kuin laittomassa uhkauksessa. Tekijä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tietämättömyys tai levitettyjen tietojen todenperäisyys eivät pelasta tuomiolta. Kiihottamisteksti voidaan myös irrottaa kontekstistaan. Lain mukaan riittää, että rikoksen uhri voi kokea tulleensa uhatuksi, panetelluksi tai solvatuksi.

Yhteenveto

Lainsäädäntö on siltä ajalta, jolloin nettiä ei tunnettu. Koska netissä kaikki on vääjäämättä julkista, ovat rangaistukset ehkä ankarampia kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Vielä 90-luvulla julkinen teko olisi edellyttänyt lehtikirjoitusta tai julisteiden kiinnittämistä ympäri kaupunkia, kun tänä päivänä riittää nettiin laitettu viesti.

Tästä syystä kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta nettikirjoituksia tehdessään tai laittaessaan videoita youtubeen. Rangaistuksen saamiseen riittää, että joku tuntee itsensä uhatuksi, uskontoaan loukatuksi tai kansanryhmäänsä panetelluksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ennen poliisi jätti tutkimatta noita nettikeskusteluja koskevat pyynnöt. Kunnianloukkaukset olivat liian vähäpätöisiä ja muut rötöksiä ikäviä ja hankalia tutkia.

Nyt niihin tartutaan hanakasti kaiken muun kustannuksella, kun niistä saada vähällä työllä paljon hyvää julkisuutta.

Paatero on tehnyt Suomen poliisista mediapellejä. Ainoa tavoite näyttää olevan saada lisää rahaa poliisin budjettiin.

Karri Luoma kirjoitti...

Ei pidä paikkaansa. Kyseessä on poliisin normaalit tehtävät, lain ja järjestyksen ylläpito, joilla ei ole mitään tekemistä julkisuushakuisuuden kanssa.