Aamupäivä kuluu ostoshelvetissä jäitä poltellen. Nyt on ensi kuun tilikin hassattu hyvissä ajoin tyttöjen syksyvaatteisiin, vaimon välikausitakkiin ja läjään kenkiä. Sisustaakin taas kuulemma pitäisi ja pankki tahtoisi korjata asuntolainan marginaalia koronmuutoksen yhteydessä.
Auto olisi myös uusittava. Se on ikänsä ja kuntonsa puolesta siinä pisteessä, että saattaa jättää tielle. Mielestäni tuossa olisi se tärkein rahareikä, sillä siitä se poru vasta syntyykin, kun tuo meidän romukasa hyytyy pakkasella tien poskeen. Uuteen autoon ei kuitenkaan taida rahaa liietä vuosikausiin
Taantuma ei ole juuri muuten vaikuttanut meikäläisten talouteen, mutta etukenoa se on lisännyt. Ennen luottokorttia ja osamaksua käytettiin säästeliäämmin, mutta nyt niillä paikataan rahareikiä. Silti on menoissakin säästetty. Autoilu on vähentynyt reippaasti ja bensarahaa säästynyt, vaatteita osteltu harkitsevammin ja ruokalaskutkin pudonneet, kun on siirrytty ostamaan halvempia vaihtoehtoja.
Säästäminen ei kuitenkaan yksistään riitä, kun hinnat tuntuvat karkaavan koko ajan käsistä, vaikka niiden sanotaan laskevan. Palkankorotuksia on turha toivoa ja myönteisen vastauksen saa ainoastaan aprillipäivänä. Olen miettinyt yksityiselle puolelle siirtymistä, mutta meikäläisen ammatti ja koulutus olisivat ilman työn mukanaan tuomia virkavaltuuksia yhtä haluttavaa kuin tiramisu Tammelantorilla.
Olen miettinyt, mikä meitä riivaa kuluttamaan. Ennen tultiin toimeen vähemmällä. Miksi nyt pitää saada aina vain enemmän, parempaa ja kalliimpaa? Lisäaika itselle ja perheelle ei ole minkään arvoista ja kaikki vapaatkin pitäisi käyttää päivystyksiin sekä ilta- ja yötyölisien kalasteluun. Onneksi internet on sentään ilmainen eikä tarvitse pelätä työpaikan puolesta. Nyt pitää siirtyä seuraavaan kenkäkauppaan, toivottavasti sieltäkin löytyy julkinen WIFI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti