Laiton uhkaus, uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää kohtaan

Kunnianloukkauksen lisäksi on hyvä tuntea muitakin lakeja, jotka sääntelevät elämää netissä. Niiden rikkomisesta ei aina selviä virtuaalisilla nuhteilla tai porttikiellolla, vaan maksettavaa saattaa tulla sakkojen lisäksi vahingonkorvauksista tai jopa vankeutta. Käsittelen tässä kirjoituksessa lakeja laittomasta uhkauksesta, uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Laiton uhkaus

Poliisi on kiristänyt linjaa laittomien uhkausten suhteen Kauhajoen ja Jokelan kouluampumisten jälkeen. Nollatoleranssi näkyy välittömänä reagointina vihjeisiin, takavarikkoina ja pidätyksinä. Mitä sanoo Suomen laki laittomasta uhkauksesta?

Rikoslain 25. luvun 7 § (21.4.1995/578): Laiton uhkaus

Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö täyttyy, jos uhatulla on perusteltu syy pelätä oman tai toisen henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Laki ohjaa toimimaan niin, ettei kukaan tunne itseään uhatuksi toisen takia.

Laittomasta uhkauksesta saattaa saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä kannattaa pitää mielessä kirjoittaessaan nettiin jotain uhkaavaa tai videoita tehdessä. Kyse on vakavasta asiasta.

Uskonrauhan rikkominen

Uskonrauhan tarkoituksena on suojella yleistä järjestystä. Uskonnon loukkaukset ovat omiaan aiheuttamaan kokonaisissa uskontokunnissa pahaa mieltä ja radikalisoitumista. Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonrauha suojelee vapautta.

Rikoslain 17. luvun 10 § (24.7.1998/563): Uskonrauhan rikkominen

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai

2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,

on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Uskonrauhan rikkomista on Jumalan tai muiden pyhinä pidettyjen asioiden loukkaamistarkoituksessa tehty julkinen herjaus tai häpäisy. Sitä on myös kirkollisten menojen häiritseminen. Netissä ei siis ole hyvä keskustella mistään sellaisista aiheista, jotka sivuavat uskontoja tai uskomuksia. Koska netti on julkinen paikka, tämän rikoksen tunnusmerkistö täyttyy erityisen helposti.

Vaikka kyseessä ei ole vakava rikos, siitä voi silti saada sakkojen lisäksi enintään kuusi kuukautta vankeutta. Tuomioiden valossa oikeus näyttää ottavan teot vakavasti. Netissä uskonrauhaa rikkoneita kohtaan ollaan ankaria, mikä vähentää uskontokuntien halua ottaa oikeus omiin käsiinsä. Islam on erityisen herkkä uskonrauhan rikkomiselle.

Kiihottaminen kansaryhmää vastaan

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos ihmisyyttä vastaan. Oikeuslaitos on kiristänyt linjaa myös kiihottamisen suhteen kouluampumisten jälkeen. Vihjeisiin ja nettikirjoituksiin reagoidaan valppaasti.

Rikoslain 11. luvun 10 § (11.4.2008/212): Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain perusteella jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän edustaja voi tuntiessaan itsensä uhatuksi, panetelluksi tai solvatuksi vaatia tekijälle rangaistusta. Rangaistavuus täyttyy internetissä, sillä siellä kaikki kirjoitukset ovat suuren yleisön saatavissa.

Kyse on yhtä vakavasta asiasta kuin laittomassa uhkauksessa. Tekijä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tietämättömyys tai levitettyjen tietojen todenperäisyys eivät pelasta tuomiolta. Kiihottamisteksti voidaan myös irrottaa kontekstistaan. Lain mukaan riittää, että rikoksen uhri voi kokea tulleensa uhatuksi, panetelluksi tai solvatuksi.

Yhteenveto

Lainsäädäntö on siltä ajalta, jolloin nettiä ei tunnettu. Koska netissä kaikki on vääjäämättä julkista, ovat rangaistukset ehkä ankarampia kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Vielä 90-luvulla julkinen teko olisi edellyttänyt lehtikirjoitusta tai julisteiden kiinnittämistä ympäri kaupunkia, kun tänä päivänä riittää nettiin laitettu viesti.

Tästä syystä kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta nettikirjoituksia tehdessään tai laittaessaan videoita youtubeen. Rangaistuksen saamiseen riittää, että joku tuntee itsensä uhatuksi, uskontoaan loukatuksi tai kansanryhmäänsä panetelluksi.

Kunnioituksen ja luottamuksen puute on uhka

Tulin juuri palaverista, jossa pohdittiin myös mahdollisen poliittisen epävakauden riskiä ja sitä, kuinka se vaikuttaisi viranomaisten kunnioitukseen ja yleiseen lainkuuliaisuuteen. Maailmanlopun skenaarioissa uhkaavat yleiset mellakat, joita aktivistit lietsovat mielenosoituksissa ja nettikeskusteluissa.

On epätodennäköistä, että asiat riistäytyisivät meillä käsistä. Huolestuneena olen kuitenkin seurannut, kuinka kurdit ovat ryhtyneet protestoimaan virkavaltaa vastaan. Suomalaisista poliisiin luottavat lähes kaikki, mikä on edellytys yhteiskuntarauhalle.

Tanskan ja Saksan mellakat ovat saaneet miettimään, olisiko meilläkin tulevaisuudessa syytä varautua levottomuuksiin. Taloudellisen eriarvoisuuden syveneminen laman myötä voi ajaa ihmisiä ahtaalle eikä toivo paremmasta tulevaisuudesta ole riittävä rauhoite vihan sisällä pitämiseksi.

Suomi ei välttämättä kestäisi sitä, että kaduilla poltettaisiin autoja ja poliisit juoksisivat pakoon kiviä ja polttopulloja heitteleviä mielenosoittajia. Ainakin Suomen poliisivoimia olisi vahvistettava ja valmisteltava hyvissä ajoin ennakkoon.

Varusmiehistä koostuva armeija ei myöskään ole ideaalinen tukahduttamaan sisäistä levottomuutta, sillä asevelvollisissa on aktivisteja ja heidän sympatisoijiaan. Sen vuoksi lopullinen vastuu lain ja järjestyksen ylläpidosta kuuluu poliisille.

Toivottavasti mahdollinen poliittinen myrsky saadaan pian rauhoittumaan ja me pääsemme palaamaan omiin askareisiimme miettimästä näitä tuomiopäivän ennusteita. Kannattaa muistaa sekasorron vaikutukset siinä vaiheessa, jos tuntee halua lietsoa lisää yhteiskuntarauhaa murentavaa epävarmuutta ja epäsopua poliitikkoja, viranomaisia ja vaalirahoitusta kohtaan.

Avoimuus viestii rehellisyyttä myös internetissä

Internetistä löytyy lukuisia eri tapoja piilottaa oma IP-osoite, identiteetti ja salata tietoja. Kannattaa kuitenkin harkita, koska niitä käyttää. Harmaalla vyöhykkeellä liikuttaessa salailu voi kääntyä itseä vastaan ja antaa poliisille syyn epäillä rikosta. Epäilyttävästi käyttäytyminen ei jää internetissäkään huomaamatta.

Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että jos on puhtaat jauhot pussissa, ei salauksia tarvita. Keskusteluissa voi esiintyä omalla nimellä eikä oman verkko-osoitteen paljastaminen pelota. On selvää, että sellaisia tietoja ei tarvitse salata, jotka kestävät päivänvalon.

Kuulusteluissa epäillyn vaikeneminen on merkki syyllisyydestä. Yhteistyökyvyttömyys viestii kiinni jäämisen pelkoa ja sitä, että pelkää puhuvansa ohi suunsa. Samalla tavalla tutkittaessa epäiltyjen tietokoneita huomio kiinnittyy käyttöjärjestelmän automaattisiin lokeihin, joista käyttäjä ei ole välttämättä tietoinen, salattujen tiedostojen avaamiseen ja poistettujen tiedostojen palauttamiseen.

Netissä liikkuessa ei tietenkään kannata antaa mitään omia tietoja satunnaisiin palveluihin, mutta esimerkiksi tunnettujen lehtien verkkokeskusteluihin on hyvä osallistua reilusti omalla nimellä ja ilman välimuistipalvelimia. Sama pätee videoita ja muita tiedostoja ladatessa.

Kannattaa muistaa, että keinot henkilöllisyyden ja IP-osoitteen saamiseen löytyvät aina tarvittaessa. Sen vuoksi ei kannata tuudittautua nimettömyyden tai salauksien suojiin. Jos ei muuten, niin jostain löytyy aina lainkuuliainen todistaja tai ilmiantaja.

Pomminteko-ohjeet on saatava pois internetistä

Facebook-ystäväni leukaili pari viikkoa sitten pilanpäiten, että peruskoululaisille pitäisi jakaa pomminteko-ohjeita, jotta demokratia olisi turvassa. Hänen letkautuksensa oli lähempänä nykytilannetta kuin moni meistä arvaakaan.

Netissä on kaikkien saatavilla runsaasti erilaista materiaalia, jossa neuvotaan pommien valmistusta ja rekrytoidaan terroristeja. Vihapuhetta ja kiihotusviestejä löytyy Suomen lisäksi lähes kaikista maailman kolkista.

Suomalaisella palvelimella on kymmenen vuotta ollut jaossa yksityiskohtaiset pomminteko-ohjeet. Sananvapauden ei tulisi suojata kyseistä materiaalia, sillä se saattaa vaaraan koko yhteiskuntamme.

Hyökkäykset ovat uhka julkisille palveluille

Veikkaus joutui viikonloppuna laajamittaisen palvelunestohyökkäyksen kohteeksi. Sen seurauksena veikkaajat eivät päässeet verkkopalveluun ja veronmaksajille koitui vahinkoa menetettyinä pelituottoina. Hyökkäys olisi voitu estää ennakkoon suodatuksella ja ajantasaisella virustorjunnalla. Hyökkäyksiin osallistuneiden tietokoneiden omistajat jakavat vastuun hakkereiden kanssa.

Palvelunestohyökkäykset toteutetaan kansainvälisillä (ro)bottiverkoilla, joihin saattaa kuulua miljoonia tietokoneita. Nämä tietokoneet on hakkeroitu ja niihin on asennettu haittaohjelma, jonka avulla konetta voidaan etäkäyttää. Laajan Zeus-bottiverkon hallintaan käytetyt palvelimet paljastuivat elokuun alussa Riiasta. Bottiverkkojen etäkäyttöohjelmia voidaan hallita keskitetysti esimerkiksi mikroblogipalveluiden kuten Twitterin avulla.

Vastaavanlainen hyökkäys tapahtui myös viikko sitten. Silloin kohteena olivat Facebook, Twitter, You Tube ja Blogger. Tuo hyökkäys näytti tulleen idästä. Voi vain miettiä, mitä Suomessa tapahtuisi, jos vastaava terroriteko kohdistuisi valtion tietojärjestelmiä vastaan. Kriittiset järjestelmät saattaisivat lamaantua ja Suomi jouduttaisiin mahdollisesti irrottamaan internetistä hyökkäyksen pysäyttämiseksi.

Jokaisen suomalaisen on tärkeä tiedostaa tämän uhan olemassaolo, sillä jokainen meistä voi vaikuttaa sen toteutumiseen. Käyttäjä on vastuussa omasta tietokoneestaan, vaikka siinä olisikin virus, ja tietokoneen aiheuttamista vahingoista ainakin tuottamuksellisesti. Virustorjunnan laiminlyöminen nimittäin altistaa tietokoneen tietomurtajille ja käytettäväksi vahingontekoon.

Motiivina veikkauksen palvelunestohyökkäyksessä saattaa olla esimerkiksi protesti valtiollista pelimonopolia vastaan tai kilpailijan yritys vahingoittaa toista kilpailijaa. Kummassakin tapauksessa laittomien pelipalvelujen lisääminen mukaan internet-suodatukseen ratkaisisi ongelman. Pelipalvelujen palomuurit voitaisiin myös konfiguroida niin, että ne estävät kaiken ulkomailta tulevan liikenteen. Sama saattaisi toimia myös viranomaisten tietojärjestelmien suojaamiseen.

Verkkotunnuksilla rötöstely on yleistynyt

Verkkotunnukset eli internetosoitteet ovat netissä käytettäviä osoitteita. Niistä puhutaan myös kansanomaisesti domain-niminä tai domaineina. Domainit ovat käyttäjille verkko-osoitteita eli IP-numeroja helpommin muistettavia ja siksi niitä käytetään numeroiden sijasta. Se tekee verkkotunnuksista tärkeitä.

Osoite rekisteröidään viranomaisilta. Joissakin ulkomaisissa osoitteissa ei hakijaa tarkisteta lainkaan, vaan uusi osoite myönnetään ensimmäiselle hakijalle. Suomessa ollaan tarkempia ja sen vuoksi fi-domainit ovat turvallisempia kuin muut domainit.

Esimerkiksi haluat ostaa kirjan ja löydät sen hakukoneella verkkokirjakaupasta. Tunnet kirjakaupan ennestään, joten luotat siihen ja annat heille luottokortin numeron. Numero päätyy kuitenkin rikollisten käsiin etkä saa kirjaa, sillä osoite olikin rikollisten rekisteröimä.

Rikollisen käsissä verkkotunnus saattaa muuttua kiristysvälineeksi tai laittomaksi rahanansaintakeinoksi. Jos verkkotunnus vaikuttaa nettikäyttäjille olevan esimerkiksi pankin nettiosoite, voi rikollinen käyttää tätä hyväkseen ja kysellä käyttäjiltä verkkopankin tunnuksia ja salasanoja.

Tunnuksen alkuperäistä omistajaa voidaan kiristää esimerkiksi soittamalla uhkaus laittaa sivuille esille pornokuva, tartuttaa viruksia ja troijalaisia, tai jakaa muuta vahingollista materiaalia. Kyseessä on tällöin aina poliisiasia. Kyselyitä tulee päivittäin, joten tässä ei ole kyse yksittäistapauksista.

Kannattaa muistaa, että helpointa on hoitaa verkkotunnusten rekisteröinti kuntoon ajallaan. Jälkeenpäin voi olla vaikeaa ja kallista lähteä hakemaan ulkomailta oikeutta itselleen. Domainit ovat keskeinen osa internet-turvallisuutta, sekä käyttäjille että palveluntarjoajille.

Kiristyksistä ja väärennöksistä pitää aina tehdä rikosilmoitus poliisille eikä soittaa viestintävirastoon tai kuluttajansuojaan. Kyseessä on poliisiasia. Kun tapauksia ei tunneta, ei tekijöitäkään saada kiinni. Takana on luultavasti joitakin yrittelijäitä röstöstelijöitä, jotka saadaan narautettua, kunhan kaikki jutut tulevat poliisin tietoon.

Suomesta puuttuu todistajien suojeluohjelma

Tappouhkauksen saaneella ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin lähettää perhe evakkoon ja toivoa parasta. Työnantajalta on turha odottaa apua tai ymmärrystä, eikä virkavaltakaan pysty auttamaan. Uhkailtu todistaja tai virkamies jää yksin.

Mikko Paateroa edeltänyt poliisiylijohtaja Markku Salminen joutui uhkailun kohteeksi. Hänen oli turvallisuussyistä pakko käyttää virka-autoa myös yksityisajoihin. Sisäasianministeriö antoi asian valtakunnansyyttäjän viraston tutkittavaksi ja lopputuloksena Salminen savustettiin ulos poliisista. Päätös linjasi nihkeän suhtautumisen poliisien (ja todistajien) suojeluun.

Tappouhkauksiin ei saisi suhtautua kevyesti etenkään silloin, kun ne tulevat uusintarikollisten suusta. Kun murhamiehellä ei ole mitään menetettävää, ei uhkauksiakaan tehdä turhan päiten, vaan ne toteutetaan kylmäverisesti heti tilaisuuden tullen.

Omakohtaisesti voin kertoa, että evakko rasittaa perhesopua jopa enemmän kuin väkivallan pelko. Lapsille kaveripiirin vaihdos ja vaimolle toisten nurkissa eläminen ovat kova pala. Ne saattavat avioliiton koetukselle.

Anonyymipalvelimet pakkovalvonnan piiriin

Rikolliset käyttävät internetin anonyymipalvelimia viestintään ja laittoman materiaalin levittämiseen. Tämä materiaali voi sisältää esimerkiksi pornokuvia, pomminteko-ohjeita tai vihaan yllyttäviä kirjoituksia.

Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole myöskään tarvetta piiloutua anonymiteettiin. Anonyymipalveluita käyttävät hämärämiehet ja yksityisyys aktivistit. Nämä kaksi äänekästä ryhmää eivät saisi olla heikentämässä yleistä turvallisuutta ja luomassa virtuaalisia toimintaympäristöjä rikollisille.

Ehdotan pikaista muutosta lainsäädäntöön tilanteen korjaamiseksi. Ensinnäkin anonyymipalvelimien pitäjät pitäisi velvoittaa ylläpitämään rekisteriä käyttäjistään, heidän internetosoitteista ja palvelinten lokeista. Toiseksi palvelimia ylläpitävät tahot pitäisi velvoittaa toimittamaan rekisteritiedot automaattisesti poliisille.

Näistä rekistereistä olisi suuri apu nettirikoksia tutkittaessa ja ne auttaisivat myös rikoshyödyn takaisin saamisessa. Poliisilta säästyisi aikaa ja vaivaa, kun kaikki tieto olisi valmiiksi käsillä. Näyttö saataisiin kaivettua rekistereistä tuomioistuimien käyttöön ilman turhaa byrokratiaa.

Haluammeko odottaa, että nettirikollisuus ja terrorismi rantautuvat rintamanleveydeltä Suomeen vai aloitamme valmistautumisen ja varustautumisen hyvissä ajoin nyt, kun vielä ei ole liian myöhäistä? Verkkorikollisuus on yksi suurimmista lähitulevaisuuden uhista.

Youtube syypää koulusurmiin

Aamulla odotti pienoinen kankkunen. Hoisin sen siistimällä vesakon. Nyt alkaa helpottaa ja nautin parhaillaan kuistilla korjaussarjaa. Tänään ei sitten enempää. Akku oli latautunut, joten pääsen jatkamaan bloggausta.

Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat olivat internetin syytä. Jos murhanhimoiset kollit eivät olisi saaneet itsemurhaviestejään julkisuuteen, he tuskin olisivat ryhtyneet veritekoihin. Jos taas videoilla ei olisi ollut katsojia, niitä tuskin olisi ladattu Youtubeen.

Vastaavat verilöylyt saataisiin estettyä ottamalla Youtube suodatuksen piiriin. Viranomaiset voisivat seuloa sieltä sellaiset videot, joita voidaan Suomesta katsella. Tämä toimisi samaan tapaan kuin lapsipornosuodatus mutta käänteisesti. On nimittäin erittäin tärkeää, että väkivaltavideot saadaan pois ennen kuin niitä ehtii kukaan katsoa. Sen vuoksi suodatus pitää tapahtua periaatteella "se mikä ei ole erikseen salittua, on kiellettyä". Videoiden tarkistukseen sopiva taho voisi olla Valtion elokuvatarkastamo.

Videoiden vapaa ja vastuuton katselu ei ole yhdenkään ihmishengen arvoista. Sen ovat meille Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat osoittaneet.