Suuria muutoksia elämässä ja ajattelussa

Viime kuukausien aikana meikäläisen elämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Ystäväni on Kylmäkoskella odottamassa oikeudenkäyntiä ja toinen on kadonnut kartalta. Omat asenteeni ovat muuttuneet hyvinkin radikaalisti. Töissä minut on siirretty jälleen kerran uusiin tehtäviin, jotka antavat vielä odottaa itseään.

Huomaan puolustaneeni sokeasti poliisin toimintaa, valvonnan lisäämistä ja edesauttaneeni kirjoituksillani yhteiskunnan totalitarisoitumista. Ehkä olisi sittenkin viisaampaa palauttaa kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan rankaisemisen, valvonnan ja holhoamisen sijaan. Oikeusjärjestelmän tarjoaman koston korvaaminen anteeksiannolla johtaisi onnellisempaan lopputulokseen.

Poliisijohto haluaisi luonnollisesti nähdä poliisin erehtymättömänä ja kaikkitietävänä toimijana, jolle on keskitetty lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta. Se näkee kansan enemmistön uhkana ja sen toimintaa ohjaa julkisuus: julkisuus takaa suuremman budjetin, lisää virkoja ja uusia hakijoita poliisikouluun. Julkisuus ei kuitenkaan edistä yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta.

Omaan maailmankuvaani on ilmaantunut harmaan sävyjä. En usko enää absoluuttiseen oikeaan ja väärään. Ei ole mitään sellaista ylintä auktoriteettia, joka pystyisi ne virheettömästi erottelemaan. Tuomioistuimet, poliisi ja syyttäjät ovat kaikki vain ihmisiä ja erehtyväisiä. Liiallinen luottamus virkavallan kaikkivoipaisuuteen johtaa helposti väärinkäytöksiin ja kansalaisten aliarvioimiseen. Yhteiskunnassamme tarvitaan luottamusta ja hyvää tahtoa lähimmäisiä, ei kasvotonta virkakoneistoa, kohtaan.

Samasta syystä internetin suodatus eli nettisensuuri on järjetön ajatus. Kuka voi määritellä sen, mitä muilta piilotetaan? Kuuluuko salailtavaan sisältöön poliisia kohtaan esitetty kritiikki ja ilman tuomioistuimen päätöstä laittomaksi julistettu sisältö? Vähintäänkin päätöksistä pitäisi voida valittaa. Vaikka suodatus saataisiin teknisesti toimivammaksi, ei taustalla olevaa sensuurin ideologiaa ole mahdollista korjata. Sensuuri ei kuulu demokratiaan.

Mielessä on nyt niin paljon asioita, jotka ovat jäsentymättömiä, että en pysty niitä vielä tähän blogiin kirjoittamaan. Lueskelen vanhoja tekstejäni ja katson, josko päivitän niitä tulevien viikkojen aikana. Lupaan ottaa myös saamani kommentit tarkasteluun uudesta näkökulmasta.

Muutokseen johtaneista tapahtumista voi lukea minusta kirjoitetussa kirjassa. Blogini jatko riippuu tulevista työtehtävistäni ja ennen kaikkea perheeni tarvitsemasta ajasta. Kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentteja kirjoittaneille. Toivotan teille turvallista netin käyttöä internetin valoisalla puolella.

Mikä meitä riivaa kuluttamaan?

Aamupäivä kuluu ostoshelvetissä jäitä poltellen. Nyt on ensi kuun tilikin hassattu hyvissä ajoin tyttöjen syksyvaatteisiin, vaimon välikausitakkiin ja läjään kenkiä. Sisustaakin taas kuulemma pitäisi ja pankki tahtoisi korjata asuntolainan marginaalia koronmuutoksen yhteydessä.

Auto olisi myös uusittava. Se on ikänsä ja kuntonsa puolesta siinä pisteessä, että saattaa jättää tielle. Mielestäni tuossa olisi se tärkein rahareikä, sillä siitä se poru vasta syntyykin, kun tuo meidän romukasa hyytyy pakkasella tien poskeen. Uuteen autoon ei kuitenkaan taida rahaa liietä vuosikausiin

Taantuma ei ole juuri muuten vaikuttanut meikäläisten talouteen, mutta etukenoa se on lisännyt. Ennen luottokorttia ja osamaksua käytettiin säästeliäämmin, mutta nyt niillä paikataan rahareikiä. Silti on menoissakin säästetty. Autoilu on vähentynyt reippaasti ja bensarahaa säästynyt, vaatteita osteltu harkitsevammin ja ruokalaskutkin pudonneet, kun on siirrytty ostamaan halvempia vaihtoehtoja.

Säästäminen ei kuitenkaan yksistään riitä, kun hinnat tuntuvat karkaavan koko ajan käsistä, vaikka niiden sanotaan laskevan. Palkankorotuksia on turha toivoa ja myönteisen vastauksen saa ainoastaan aprillipäivänä. Olen miettinyt yksityiselle puolelle siirtymistä, mutta meikäläisen ammatti ja koulutus olisivat ilman työn mukanaan tuomia virkavaltuuksia yhtä haluttavaa kuin tiramisu Tammelantorilla.

Olen miettinyt, mikä meitä riivaa kuluttamaan. Ennen tultiin toimeen vähemmällä. Miksi nyt pitää saada aina vain enemmän, parempaa ja kalliimpaa? Lisäaika itselle ja perheelle ei ole minkään arvoista ja kaikki vapaatkin pitäisi käyttää päivystyksiin sekä ilta- ja yötyölisien kalasteluun. Onneksi internet on sentään ilmainen eikä tarvitse pelätä työpaikan puolesta. Nyt pitää siirtyä seuraavaan kenkäkauppaan, toivottavasti sieltäkin löytyy julkinen WIFI.

Kerjäläiset saisi käännyttää takaisin Romaniaan

Minulla ei ole mitään pakolaisia, ulkomaalaisia, erirotuisia eikä monikulttuurisuutta vastaan. Mielestäni Suomen tulee huolehtia omasta leiviskästään hädänalaisten ihmisten auttamiseksi. Hyysäämisessä pitäisi kuitenkin olla joku roti.

Kävelin äsken mustamakkaralounaalle Tammelantorille ja näinmatkalla kerjäläisnaisen, joka puhui uudenkarheaan Nokiaan. Meikäläisen huomatessaan hän yritti kääntää puhelinta piiloon samalla kun kerjäsi rahaa muovikippoonsa.

Jos on rahaa kännykkään ja matkalippuun Suomeen, on sitä varmasti kyllä ruokaankin. Olisi korkea aika passittaa kiusankappaleet takaisin kotimaahansa.

Kunnianloukkauksista nettikirjoittelussa

Anonyymi blogini lukija haukkui minua eilen illalla kommentissaan "typerykseksi". Tekijä syyllistyi kunnianloukkaukseen, vaikka omasta mielestään hänellä oli kommenttiin täysi oikeus. Miksi näin?

---

Rikoslain 24 luvun 9 § (9.6.2000/531):

«Kunnianloukkaus»

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

---

9§ 2. momentin mukaan siis kunnianloukkaukseen riittää, että tekijä halventaa toista. Jos koen, että minun haukkumiseni typeräksi halventaa minua, täyttyy kunnianloukkauksen tunnusmerkistö. Kyseessä on asianomistajarikos eli minun olisi nostettava kanne tai tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava rangaistusta./p>

Netissä kiertää erikoisia käsityksiä kunnianloukkauksista. Niitä pidetään vähäisinä rikoksina ja suhtautuminen on myös vähättelevää. Sankareilta on tainnut unohtua, että maksimirangaistus on puoli vuotta linnaa ja niistä on myös tuomittu kovia rangaistuksia, kuten tamperelaisen äärioikeistoaktivistin tapauksessa. Hän sai yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Muitakin tapauksia on ollut. Seuraavassa pari esimerkkiä.

Vuonna 2005 Muhoksen käräjäoikeus tuomitsi jyväskyläläisen 25-vuotiaan Jani Uusitalon kunnianloukkauksesta 25 päiväsakkoon sekä vahingonkorvauksiin kärsimyksestä. Asianomistajana oli oululainen rehtori Ilkka Pöyry. Rikos tehtiin Mummila.net-sivustolla. Kannattaa muistaa, että tekijällä on nyt elinikäinen rikostausta.

Vuodenvaihteessa 2007-2008 Etelä-Suomen Sanomien verkkokeskustelu kuumeni sillä seurauksella, että lahtelainen tekijä tuomittiin 25 päiväsakkoon, 5500 euron vahingonkorvauksiin ja sai maksettavakseen yli 2000 euron verran erilaisia kuluja. Herjaavat kirjoitukset yksilöivät kohteen ja käsittelivät hänen terveyttään, talouttaan ja perhe-elämäänsä.

Kannattaa säilyttää maltti ja kunnioitus myös nettikirjoittelussa. Ei netti ole sellainen paikka, jossa voi vapaasti mellastaa laista ja järjestyksestä piittaamatta. Tässä kyseisessä tapauksessa jätän syytteen nostamatta, sillä tekijä halusi loukkaamisen sijaan provosoida.

Vika on aina penkin ja näppäimistön välissä

Soitin mikrotukeen kun työkone sai kaatumataudin. Hermot meni. Miksi aina pitää syyllistää käyttäjät sen sijaan, että heitä autettaisiin? Konetta neuvotaan vaan käynnistelemään uudelleen ja odottamaan ihmettä sen sijaan, että tarjottaisiin oikeita ratkaisuja tai vaivauduttaisiin paikan päälle selvittämään mistä on kyse.

Ei se vika ole todellakaan aina penkin ja näppäimistön välissä. Ohjelmistoissa on haavoittuvuuksia ja ohjelmavirheet heikentävät tietoturvan lisäksi myös käyttäjien tuottavuutta siitä puhumattakaan, että hermot menee hölmöjä neuvoja kuunnellessa.

Meikäläinen on kohtuullisen hyvin perillä näistä systeemeistä jo ihan toimenkuvankin puolesta, joten neuvot tyylin "muistithan laittaa näytön päälle" tai "sammutitko koneen käynnistä -valikosta etkä virtakytkimestä" ovat lähinnä laitoksen tietotekniikan kukkakeppien kettuilua.

Mietin vaan, kuinka moni on tänäänkin saanut viettää työpäivää kuuntelemalla mikrotuen automaattista puhelinherjauspalvelua ja tuijottamalla tyhjää näyttöä, vaikka olisi ollut töitäkin tehtävänä. Tämä työpäivä loppui tähän. Lähden lenkille ja sen jälkeen lenkkisaunaan.

Aallolta terveisiä kaikille lukijoilleni

Käytiin Aallon kanssa eilen illalla parilla huurteisella. Mies on viettänyt taas kerran koko kesän Hervannan betonikuutiossaan kuunnellen naapurin akan valitusta ja illat samassa baarissa jossa tapasimme. Pitkien Särkijärven ja Ahvenisjärven maisemissa koirien kanssa kävelyjen lisäksi Aalto ei ollut tullut tehneeksi muuta.

Ilman koiria Aallon elämässä ei olisi mitään. Hän ei halua tehdä työtä ja kituuttaa sosiaaliavustuksilla, vaikka sanookin, ettei halua ostaa mitään. Aallolla ei ole autoa, puhelinta, nettiliittymää eikä oikeastaan mitään muuta kuin vaatteet päällä, eikä niitäkään taida olla kuin yksi vaatekerta. Silti hän vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta.

Aalto sai hyvät naurut minun nettikesänvietostani. Kuulemma yksikin kävely koirien kanssa metsässä voittaa mennen tullen miniläppärin ääressä kyyhöttämisen, vaikka se tapahtuisi laiturilla tai mökin kuistilla. Minulla on Aallon mukaan tarve oksentaa angstini tähän blogiin ja etsiä perheen ja Aallon lisäksi muitakin sosiaalisia kontakteja Facebookissa. Ehkä hänen väitteissään on jotain perääkin. Aalto lähetti terveiset kaikille kavereilleni ja lukijoilleni.

Istuttiin pilkkuun asti ja tuli vedettyä olutta siinä määrin, että nyt ei ole aivan paras mahdollinen olo. Aalto kittasi tapansa mukaan pelkkää teetä, ei sitä Long Islandin vaan Liptonin. Onneksi jääkaapista löytyi pientä ensiapua, Katri on ollut huomaavainen kaupassa käydessään. Katri oli näreissään kun istuttiin pilkkuun saakka, mutta rauhoittui kun kerroin saaneeni piirongin valmiiksi.

Appivanhemmat tulevat iltapäivällä hakemaan piironkinsa. Ne eiliset pullat leivottiin vierailua varten kuten pelkäsin. No toisaalta tässä ehtii vielä kyllä toipua. Laitoin juuri saunan päälle ja lähden pyörähtämään pururadalla. Seuraavassa blogijutussa palaan asia-aiheeseen eli internetin pimeisiin puoliin jo senkin takia, että on pakko alkaa taas orientoitua työjuttuihin.

Juovatko leikki-ikäisten lasten isät liikaa?

Allekirjoitan eilen uutisissa olleen väitteen siitä, että leikki-ikäisten lasten isät juovat liikaa. Toisaalta eipä sitä ole perheellisellä miehellä muutakaan pakopaikkaa kuin baari ja kaverit. Jätkäporukalla tehdyistä reissuista on jälkitautina vaimon nyrpeys, epäilyt ja naputus.

Joissakin ammateissa kuten minulla isän rooli on haastava välillä hyvinkin epäsäännöllisten työaikojen ja vaarallisuuden vuoksi. Työstressikään ei paranna parisuhdetta tai anna lisää aikaa perheelle. Ehkä siinä on minun uhraukseni perheen hyväksi.

Lapset ovat jääneet meillä Katrin hoidettaviksi. Hän on päivät kotona ja tytöt tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa. Meikäläisen leiviskäksi on jäänyt toimeentulon hankkiminen. Katrillakaan ei ole liikaa vapaata eikä ainakaan vapaailtoja. Toisaalta alkoholi sopii äidin rooliin yhtä hyvin kuin elämä intohimoisena rakastajana.

Katri leipoo parhaillaan pullaa, tytöt leikkii pihalla ja minä painun autotalliin höyläpenkin luo netistä roikkumasta. Illalla lähdetään Aallon kanssa kaljalle.

Mökkeilyt on tältä kesältä mökkeilty

Pakataan kohta auto ja kurvataan kohti Hervantaa. Tänä kesänä tuli puuhailtua poikkeuksellisesti enemmän virtuaalisesti ja kuistin lattialautojen uusiminen siirtyi ensi kesään. Ihan kiva palata taas takaisin Tampereelle sivistyksen pariin. On vielä viikko lomaa jäljellä. Ehtii tavata kavereita ja väkästellä puutöitä ennen töihin paluuta.

Terveiset Tuurista ja Muroleen kanavalta

Palattiin juuri reissusta. Yövyttiin sukulaisilla ja Katri sai kaipaamaansa kontaktia muihinkin ihmisiin. Minä hikoilin ratin takana ja kuuntelin Miinan ja Emilian kimitystä takapenkiltä. Nyt takaisin blogin pariin. Ohessa lasten autossa piirtämät kuvat, jotka piti huudon lopettamiseksi saada tänne isin blogiin internetiin.

Lehdessä oli juttu oululaismiehen vanhentuneesta lapsipornosyytteestä. Mies oli narautettu ja vietiin Oulun käräjäoikeuteen syytettynä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta esittävän kuvan hallussapidosta.

Konna oli myöntänyt tekosensa puhuttelussa ja todiste oli löytynyt miehen koneelta, vaikka hän oli yrittänyt hävittää kuvia. Kupru paljastui KRP:n suuressa lapsipornoratsiassa, joka oli osa kansanvälistä operaatiota. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja väitti syyteoikeuden vanhentuneen.

Ehkä näiden pedofiilien rikosten vanhenemisajat pitäisi saada yhtä pitkiksi kuin murhamiehillä, ettei näin pääsisi käymään. Kun rikokset eivät vanhenisi, se toimisi ennaltaehkäisevänä pelotteena. Nyt ei edes konnan nimeä ja kuvaa esitetty julkisuudessa lähiympäristön lasten suojelemiseksi.

Lomalla bloggauksesta päivän tai pari

Perherauhan palauttamiseksi olen päivän pari bloggauslakossa. Lähdemme kohta Katrin ja lasten kanssa autoilemaan maakuntaan, katsomaan Muroleen kanavaa ja käymään Tuurin kyläkaupassa. Tämä miniläppäri jää odottamaan mökille.

Nettiriippuvuutta vai harrastuneisuutta?

Vaimo hermostui eilen täysin jatkuvassa netissä roikkumisesta ja kysyi, mitä iloa on mökille menosta, jos mies tuijottaa sielläkin vain näyttöä. Ei ymmärrä sitä, että loma on hyvää aikaa tutustua uusiin juttuihin - tänä kesänä Facebookkiin ja bloggaamiseen. Työkiireiden lomassa ei jää aikaa harrasteluun.

Toisaalta 1.5 viikon päästä meikäläinen tuijottelee näyttöä siivouskomerossaan ja surffaa netissä viran puolesta, joten ehkä sitä voisi edes lomallaan yrittää tehdä jotain muuta. Netti kuitenkin muuttuu ja uusia asioita tulee nopeammin kuin niihin ehtii tutustua, joten pelkkä ajan tasalla pysyminen vaatii ponnistelua.

Puhuttiin, että lähdetään parin päivän sisään takaisin Tampereelle sivistyksen pariin. Sitä voisi väkästellä piirongin appivanhemmille. Hervannan lenkkipolut ja hienot järvimaisemat kyllä voittavat mökkitien kivenmurikat ja kuoppaiset sorat.

Nettiriippuvaisuus taitaa olla enemmän pornoaddiktien ja pelihimoisten juttuja, jotka saataisiin hoidettua nettiä suodattamalla. Ei tarvitsisi Kiinan malliin tarjoilla sähköshokkihoitoja.

Suomesta puuttuu todistajien suojeluohjelma

Tappouhkauksen saaneella ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin lähettää perhe evakkoon ja toivoa parasta. Työnantajalta on turha odottaa apua tai ymmärrystä, eikä virkavaltakaan pysty auttamaan. Uhkailtu todistaja tai virkamies jää yksin.

Mikko Paateroa edeltänyt poliisiylijohtaja Markku Salminen joutui uhkailun kohteeksi. Hänen oli turvallisuussyistä pakko käyttää virka-autoa myös yksityisajoihin. Sisäasianministeriö antoi asian valtakunnansyyttäjän viraston tutkittavaksi ja lopputuloksena Salminen savustettiin ulos poliisista. Päätös linjasi nihkeän suhtautumisen poliisien (ja todistajien) suojeluun.

Tappouhkauksiin ei saisi suhtautua kevyesti etenkään silloin, kun ne tulevat uusintarikollisten suusta. Kun murhamiehellä ei ole mitään menetettävää, ei uhkauksiakaan tehdä turhan päiten, vaan ne toteutetaan kylmäverisesti heti tilaisuuden tullen.

Omakohtaisesti voin kertoa, että evakko rasittaa perhesopua jopa enemmän kuin väkivallan pelko. Lapsille kaveripiirin vaihdos ja vaimolle toisten nurkissa eläminen ovat kova pala. Ne saattavat avioliiton koetukselle.

Sormet turtana halkosavotasta

Tein klapeja koko loppu vuodeksi. Nyt on kädet niin hellänä ja rakoilla ettei näppistely onnistu. Lenkille ja saunaan. Palataan jahka kädet on taas yhteistyökykyisemmät.

Vihdoin lomalla!

Ensimmäinen lomapäivä, jes. Teinpä itselleni Facebook profiilin ja tutustun omakohtaisesti bloggaamiseen.

Tämän blogin aiheina tulevat olemaan internetin pimeät puolet, kuten esimerkiksi erilaiset huijaukset, lapsiporno ja internetin aikaansaamat joukkomurhat, joiden ehkäisyyn poliisi käyttää suodatus menetelmää (nettisensuuri). Sensuurin avulla saadaan tehtyä internetistä turvallisempi meidän kaikkien käytettäväksi.

Kirjoitan tätä blogia yksityishenkilönä. En edusta työnantajaani enkä toimi virkavelvollisuuden alaisena. En myöskään välttämättä ole se henkilö, joka väitän olevani tai edes oikeasti olemassa. Blogini tarkoituksena on herättää keskustelua internetin vaaroista ja varoittaa kansalaisia liiallisesta sinisilmäisyydestä.